Sixten Korkman: Talous ja humanismi, 383 sivua, Otava 2022

Kirjan alussa Sixten Korkman antaa lukuvinkin kirjan lukemiseen. Talous ja humanismi -kirjan voi lukea alusta loppuun sivu sivulta tai valita oman järjestyksen luvuista Kristinusko, Valistus, Kapitalismi tai Humanismi. Omasta mielestäni tärkeitä ovat myös luvut: Esipuhe, Aluksi: mitkä ovat kysymykset ja lopussa oleva Credo (= minä uskon). Siellä selviävät käsitteet talous (= järjestelmä, joka tuottaa yhteiskunnan jäsenille tavaroita ja palveluksia) ja humanismi (= tieteet, joiden tehtävänä on ihmisten tietoisen toiminnan ja sen tulosten tutkiminen historiallisessa yhteyksissään).

Sixten Korkman kirjoittaa sujuvasti ja ymmärrettävästi. Tekstiä on helppo lukea, ja talouteen vaikuttaneet asiat ja arvot tuodaan kiinnostavasti esille. Samalla tulee kerrattua historiaa. Kristinuskolla oli tuhatvuotinen vahva vaikutus läntiseen maailmaan. Selväksi tulee miten kirkko ja etuoikeutetut yhteiskuntaluokat hyötyivät Jeesuksen opeista. Tieteen ja tiedon vallankumouksesta sekä valistuksesta seurasi vaurastuminen, joka kärjisti yhteiskunnallisia ongelmia. Eriarvoisuuden vähentämiseksi Korkman arvelee monien radikaalien uudistusten kuten varallisuusveron käyttöönotto, perustulo, korkeaverotus hiilidioksidipäästöille, korkomenojen verovähennysoikeuden lopettaminen ja valtionlainojen alaskirjausten helpottaminen olevan vaikeasti toteuttavia.

Korkman havainnollistaa kestäviä arvoja filosofi Amartya Senin pienellä tarinalla: Kolme lasta - Elsa, Liisa ja Veera – ovat eri mieltä siitä, kenelle tulisi antaa vasta valmistunut huilu. Elsa vaatii huilua itselleen sillä perusteella, että hän on ainoa lapsista, joka osaa sitä soittaa, minkä muut myöntävät. Liisa valittaa olevansa vailla mitään leikkikaluja, minkä muut myöntävät; tämän takia hän toivoo huilua itselleen. Veera vaatii huilua itselleen sillä perusteella, että hän on huilun omin käsin tehnyt, minkä muut myöntävät. Kenelle huilu kuuluisi antaa? Utilitaristi, jonka arvokriteeri on yhteenlaskettu onnellisuus antaa huilun Elsalle. Näin siksi, että hän voisi nauttia huilusta enemmän kuin muut. Tasa-arvoa painottava antaisi huilun Liisalle juuri sillä perusteella, että hänellä ainoana lapsista ei ole mitään leikkikalua. Libertaali, jonka arvokriteeri on tehty työ ja sen pohjalta omistusoikeus, antaisi epäröimättä huilun Veeralle. Jokainen lukupiiriläinen vastasi Senin kysymykseen. Yksi meistä lukupiiriläisistä on tasa-arvon kannattaja, muut olemme libertaaleja. Ratkaisua ei ollut helppo päättää. Tyydyttävään ratkaisuun olisi tarvinnut lisätietoa: Voisiko Elsa opettaa toisia soittamaan? Voisimmeko tehdä Liisalle rummut hylätyistä tarvikkeista, joilla hän harjoittelisi aluksi rytmissä pysymistä. Olisiko mahdollista Veeran tehdä vielä kaksi uutta huilua? Keskeinen viesti tarinassa on kuitenkin yleistettävissä; yhteisön tulojaosta päätettäessä voi olla vaikea tai mahdotonta löytää riidatonta tai objektiivisesti oikeaa ratkaisua.

Kokeilimme lukupiirissä miten arvomme toimivat, kun herkullista toscakakkua oli jäljellä vain yksi palanen. Saako sen Susanna, joka ei ole saanut vielä yhtään palaa. Kuuluko se Aijalle, joka leipoi kakun. Syökö herkun Raija, joka osaa arvostaa tarkoilla aisteillaan kotona leivotun makuvivahteita. Tähän ongelmaan löytyi nopeasti kaikkia tyydyttävä ratkaisu. Kakkupalasen sai Susanna.

Ristiinassa 24.5.2023

Helena Kauppinen