Jobin
kirjasta
Kun ehdotin
Jobin kirjan lukemista, niin mielessäni oli lukuisat saarnat Jobin kirjasta.
Niissä niin miehet kuin naisetkin moittivat Jobin vaimoa siitä, kun hän sanoi
Jobille “kiroa Jumala ja kuole.” Jobia sen sijaan kehuttiin aiheesta: Jumala ja
Saatanakin antoi hänen Jumalan palvelemisestaan hyvä lausunnon.
Mikä oli
rouva Jobin mielentila ja ahdistuksen taso saman koettelemuksen keskellä
hurskaaksi mainitun miehensä kanssa? Kun aloin ajatella tarkemmin asiaa, niin
käsitin, että jos Job olisi kuollut, niin vaimosta olisi tullut prostituoitu.
Hän oli myöskin menettänyt 10 lastaan. Hän oli myöskin menettänyt
palvelijoittensa ja muiden ihmisten kunnioituksen. Jopa lapsetkin halveksivat
häntä julkisesti. Miten Jobin vaimoon sattui, kun hän näki puolisonsa epäonnen
ja yhteisön kohtelun? Mitä Jobin vaimo näki? Niinpä turhautuneena kirjoitin
Jukka Norvannolle ja ihmettelin sitä, miten Jobin vaimoa aina moititaan. Siihen
Jukka Norvanto vastasi minulle: “ se sana, mitä käytetään suomalaisessa käännöksessä
“kirota” voi myöskin merkitä sanaa “siunata”. Norvanto kylläkin kirjoitti, ettei Jobin vaimo
tukenut miestään. Siihen minä sitten vastasin: - Eikä Job tukenut vaimoaan.
(terapeuttisesti normaali tilanne: kumpikin oli shokissa ja ilmeisen
traumatisoitunut sekä mahdollisesti vetäytyneet omiin maailmoihinsa). Jumala ei
kuitenkaan moiti Jobin vaimoa.
Siinä
historian kohdassa ajateltiin, että lapsettomuus oli Jumalan kirous. (vrt.
Jaakob ja Raakel, Iisak ja Rebekka). Jobin vaimo oli synnyttänyt 10 lasta, jotka
menetti ja vielä Jobin kohtalon muututtua hän synnytti toiset 10 lasta.
Tyttäret olivat maailman kauneimpia ja saivat myöskin perimysoikeuden
veljien/poikien rinnalla. Se kertoo Jobin ennakkoluulottomuudesta ja
mahdollisesta muuttumisestakin koettelemusten seurauksena. Mielessäni on
myöskin ollut sananlaskujen hyvän vaimon ylistys SNL 31:10-31.
Raijakaarina
Jobin kirja on avartava lukukokemus ja miten hienoja kielikuvia ja runollisuutta! Onneksi Jumala kaiken tylytyksen jälkeen armahti Jobin ja nosti entistä suurempaan kukoistukseen. Elihan puheet olivat jännittäviä, oli varmaan ennen kuulumatonta, että nuori mies käyttää kovia puheenvuoroja. Ja lopuksi hieno päätös "kuoli korkeassa iässä elämästä kylläkseen saaneena".
Aija
