Huumori ympäristönsuojelussa on ensimmäinen yhteenveto, jossa esitellään kattavasti huumoritutkimuksen ja ympäristönsuojelun suhdetta. Huumoria on siis mukana kaikessa mikä liittyy ympäristösuojeluun - luonnonsuojelussa, vesien suojelussa ja ilmasto- ja energiakeskustelussa.
Huumori voi näkyä
hersyvänä ilotteluna, hermostuneena hekotteluna, hyväntahtoisena pelleilynä,
harmittomana hassutteluna, kepeänä farssina, ilkikurisena kepposteluna,
alkukantaisena riemuna tai yhteisöllisenä
hauskuutena. Se voi olla
hiljaista hymyilyä, keimailevaa kujertelua, lupsakkaa lystikkyyttä, kujeilevaa
jekutusta, oivaltavaa piruilua, piikittelevää parjausta, velmuilevaa vinoilua,
letkeää naljailua, ärsyttävää viisastelua, valtasuhteet kyseenalaistavaa
parodiaa, anarkistista hulluttelua tai kontrollin purkavaa karnevaalia. Huumori
voi ilmetä synkeän mustana, se saattaa olla tahatonta komiikkaa, nujertavaa
naljailua, rienaavaa ilkkumista, ruokotonta hävyttömyyttä, ylimielistä pilkkaa,
sivaltavaa satiiria, piikittelevää ironiaa tai hyvän maun rajoista
piittaamatonta sairasta vitsailua ja suolet kääntävää sadistista huumoria.
Lainaus
tekstistä kertoo, että Jari Lyytimäki kertoo kirjassaan tarkasti ja laajasti
huumorin eri piirteitä. Hän avaa, että ympäristönsuojelun ei tarvitse olla vain vakavaa asiaa. Eikä tässä kaikki. Kirjassa huumori myös luokitellaan. Luokat on
koonnut Timo Pankakoski kirjallisuustutkimuksen näkökulmasta. Mitä on ironia,
sarkasmi, musta huumori, satiiri, parodia tai komedia? Lyytimäki suosittaa
käytettäväksi parodiaa ympäristönsuojelussa. Tässä parodian määritelmä Pankakosken mukaan:
Parodia on irvaileva ja pilkkaava
mukaelma jostakin ilmiöstä. Parodia pyrkii ensisijaisesti hauskuuttamaan muuntamalla
esimerkiksi jonkin vakavana pidetyn tapahtuman, henkilöhahmon tai kuuluisan teoksen
naurettavaksi. Parodia voi kohdistua myös laajempaan ilmiöjoukkoon tai
lajityyppiin, kuten rikostarinoihin, scifi-harrastajiin tai
luonnonsuojelijoihin. Tällöin irvaillaan erityisesti lajityyppiin liittyville
laajasti tunnetuille ominaispiirteille.
Parodiassa auktoriteetteihin ja
esikuviin suhtaudutaan usein pohjimmiltaan myönteisesti. Parodiaan voi sisältyä
myös kohdetta kritisoiva sävy, jolloin
sitä on vaikea erottaa satiirista.
Parodiassa pilkka suuntautuu useimmiten ilmiön helposti havaittaviin ulkoisiin
piirteisiin, kun taas satiiri kohdistuu
ilmiön sisältöön ja siihen
liitettyihin arvoihin. Parodia on lähellä väärinkäsityksiin, kommelluksiin ja
absurdeihin tilanteisiin perustuvaa farssia, jonka ensisijainen tarkoitus on
hauskuuttaa yleisöä.
K
Kirjan vitsit ovat vanhoja ja
ne eivät enää naurattaneet, mutta herättivät minut ajattelemaan, että pitää olla
tarkempi jotta huomaa mikä on esitettävän huumorin tarkoitus? Tästä lähtien
olen hieman varovainen mille nauran. No, itselleen voi nauraa vapaasti!
Kirja oli monelle lukupiiriläiselle ensimmäinen nettikirja, ja lukeminen tabletilta tai pöytäkoneelta oli myönteinen kokemus. Kuuluminen lukupiiriin avartaa! Vilkas, lämminhenkinen keskustelu ja avoimuus uusille lukukokemuksille ovat kokoontumisen parasta antia.
Ristiinassa 9.9.2018
Helena Kauppinen
