Elokuun lukupiirin teemana oli Sylvi Kekkonen.
Presidentti Kekkosen puolisona hän jäi kuitenkin taka-alalle ja aika vieraaksi
suurelle yleisölle. Urho Kekkosen elämänkerroissa ei ole juurikaan mainittu
puolisoa. Anne Mattssonin julkaisi Sylvi Kekkosesta elämänkerran vuonna
2000. Tästä elämänkerrasta on juuri
ilmestynyt tarkistettu laitos. Vuoden uutuuskirjoihin kuuluu myös Johanna
Venhon romaani Ensimmäinen nainen, joka kertoo Sylvi Kekkosesta. Venho on
tutustunut tarkoin lähteisiin ja tuo kaunokirjallisin keinoin esille Sylvi
Kekkosen elämää. Lukemalla näitä molempia kirjoja avautuu edes osittain maan
pitkäaikaisen ensimmäisen naisen tarkoin suljettu maailma. Romaanissa käsitelty
tunnetaso tekee ymmärrettävämmäksi meille tavallisille lukijoille hänen elämänvaiheensa.
Venho on ajoittanut romaaninsa vuoteen 1966. Sylvi
Kekkosen läheinen kirjailijaystävä Marja-Liisa Vartio on kuollut. Presidentin
puolison on vaikeaa löytää tilaa surulleen Tamminiemessä, jossa on paikalla
henkilökuntaa sekä jatkuvana virtana presidentin vieraita. Niinpä hän vetäytyy
kesämökille Katermaan. Venho on tuonut kirjaansa mukaan myös toisen Sylvi
Kekkosen ystävän, kuvanveistäjä Essi Renvallin. Taitavasti Venhon romaanissa
peilataan kuvanveistäjän vaikeutta veistää Sylvin muotokuvaa. Kirjailijana
Venho kamppailee saman haasteen kanssa kuin Essi Renvall – miten saada kuvattua
Sylvi Kekkosta, joka kätkee niin tarkoin oman persoonansa. Kirjan lopussa
romaanin Sylvi pohtii, miten elämä on muuttanut häntä. Kaikki on muuttanut niin
äitiys, sodat, Urhon nousu pääministeriksi ja presidentiksi. Sylvi kärsi
nivelreumasta ja sairaus aiheutti kipuja, joka muutti myös häntä. Vihlaisevaa
on lukea Sylvin vaiettua tuskaa Urhon naisystävistä. Sylvi koki ihmisten puheet
kipeänä taakkana.
Anne Mattssonilla oli Sylvi Kekkosen elämänkertaa
tehdessä haasteena lähteiden vähäisyys. Vaikka kyseessä oli tasavallan
tunnetuimman presidentin puoliso, niin silti tutkimusta voi verrata
mikrohistoriaan – valtavirran ulkopuolisen marginaaliryhmän piilossa olevien
tapojen ja asioiden tutkimukseen. Kekkos-historioissa Sylvi Kekkonen on jätetty
täysin sivuosaan. Rouva Kekkonen piti tiukasti kiinni yksityisyydestään koko
puolisonsa julkisen elämänsä ajan.
Urho ja Sylvi Kekkonen olivat molemmat kirjaihmisiä
ja lukivat paljon. Vahvan puolisonsa rinnalla eläneellä Sylvi Kekkonen löysi
itselleen oman tilan kirjailijana. Hän halusi tavata kirjailijoita ja perusti
joidenkin kirjailijatuttaviensa avustuksella kirjallisen salongin, mutta
vetäytyi näissäkin tilaisuuksissa itselleen tyypilliseen tapaan syrjään. Tie
kirjailijana ja tunnetun poliitikon puolisona ei ollut auvoinen. Sylvi Kekkonen
joutui kärsimään vallan laahuksesta – Kekkosen nimestä ja asemasta – eikä hänen
osallistumistaan toivottu Suomen Kirjailijaliiton tilaisuuksiin.
Elämänkerrassa käsitellään myös molempien Kekkosten
luonteenpiirteitä. Mattssonin mukaan Sylvi Kekkosessa oli sekä haurautta että
kovuutta. Hän oli takertunut poikiinsa ja puuttui aikuisten lastensa elämään. Urho
Kekkonen ei puolisona ollut helpoimmasta päästä naisseikkailuineen. Hänen
voimakas ja itsekäs voittamisen halu vaati muilta sopeutumista. Kummallakin
Kekkosella oli myös omat piikikkäät ilkeilytyylinsä.
Sylvi Kekkonen oli puolisonsa lahjomaton
kotikriitikko, joka tasoitti puolisonsa vahvoja mielipiteitä. Sylvi Kekkonen
onnistui tavoitteessaan jäämään yksityiseksi henkilöksi kaiken Urho Kekkosen
ympärillä pyörineen valtavan julkisuuden rinnalla. Molemmat kirjat Sylvi
Kekkosesta ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia etenkin meille, jotka muistamme
heidän aikakautensa vielä hyvin.
Porrasalmella 18.10.2019
Raija Suominen
