Hanna-Reetta Scherck: Minä maalaan kuin jumala. Ellen Thesleffin elämä ja taide. Teos 2017.

Kirja avasi minulle näkymän Ellen Thesleffin elämään ja taiteeseen sekä taiteen katsomiseen. Kirjailijan kuvaukset Thesleffin maalaamista taulusta - Kitaralaulu, Kaiku, Pinjoja Villa Borghesen puistossa, Tytöt niityllä…  - perehdyttivät tutkimaan syvällisemmin  kotonani olevia tauluja. Kun seuraavan kerran menen Ateneumiin, niin tutkin Ellen Thesleffin tauluja miettien niiden maalausvuotta ja miten hänen elämä näkyy niissä.

Hanna-Reetta Scherck löytää Nuoren Ellen Thesleffin (1869-1954) elämästä 1800- luvun lopulla kansallisromanttisen taiteen kulta-aikana ne voimavarat, jotka vahvistivat Ellenin edelläkävijäksi. Taiteilijan elämä 1900-luvun alun aurinkoisessa Firenzessä monimuotoisessa taiteilijapiirissä vapautti löytämään oman maalaustyylin. Tarkka kuvaus Ellenin elämästä ensimmäisen maailman sodan, kansalaissodan ja Talvisodan aikana tuo lähelle Suomen ja Euroopan historiaa. Erityisesti Suomen historian kohtalokkaat vuodet kerrottuna yhden henkilön ja perheen elämän kautta koskettivat minua.

29.10.2018
Helena Kauppinen

Jari Lyytimäki Huumori ympäristön suojelussa 2018 SYKE

Huumori ympäristönsuojelussa on ensimmäinen yhteenveto, jossa esitellään kattavasti huumoritutkimuksen ja ympäristönsuojelun suhdetta. Huumoria on siis mukana kaikessa mikä liittyy ympäristösuojeluun - luonnonsuojelussa, vesien suojelussa ja ilmasto- ja energiakeskustelussa. 

Huumori voi näkyä hersyvänä ilotteluna, hermostuneena hekotteluna, hyväntahtoisena pelleilynä, harmittomana hassutteluna, kepeänä farssina, ilkikurisena kepposteluna, alkukantaisena riemuna tai yhteisöllisenä

hauskuutena. Se voi olla hiljaista hymyilyä, keimailevaa kujertelua, lupsakkaa lystikkyyttä, kujeilevaa jekutusta, oivaltavaa piruilua, piikittelevää parjausta, velmuilevaa vinoilua, letkeää naljailua, ärsyttävää viisastelua, valtasuhteet kyseenalaistavaa parodiaa, anarkistista hulluttelua tai kontrollin purkavaa karnevaalia. Huumori voi ilmetä synkeän mustana, se saattaa olla tahatonta komiikkaa, nujertavaa naljailua, rienaavaa ilkkumista, ruokotonta hävyttömyyttä, ylimielistä pilkkaa, sivaltavaa satiiria, piikittelevää ironiaa tai hyvän maun rajoista piittaamatonta sairasta vitsailua ja suolet kääntävää sadistista huumoria.

Lainaus tekstistä kertoo, että Jari Lyytimäki kertoo kirjassaan tarkasti ja laajasti huumorin eri piirteitä. Hän avaa, että ympäristönsuojelun ei tarvitse olla vain vakavaa asiaa. Eikä tässä kaikki. Kirjassa huumori myös luokitellaan. Luokat on koonnut Timo Pankakoski kirjallisuustutkimuksen näkökulmasta. Mitä on ironia, sarkasmi, musta huumori, satiiri, parodia tai komedia? Lyytimäki suosittaa käytettäväksi parodiaa ympäristönsuojelussa. Tässä parodian määritelmä Pankakosken mukaan:

Parodia on irvaileva ja pilkkaava mukaelma jostakin ilmiöstä. Parodia pyrkii ensisijaisesti hauskuuttamaan muuntamalla esimerkiksi jonkin vakavana pidetyn tapahtuman, henkilöhahmon tai kuuluisan teoksen naurettavaksi. Parodia voi kohdistua myös laajempaan ilmiöjoukkoon tai lajityyppiin, kuten rikostarinoihin, scifi-harrastajiin tai luonnonsuojelijoihin. Tällöin irvaillaan erityisesti lajityyppiin liittyville laajasti tunnetuille ominaispiirteille.

Parodiassa auktoriteetteihin ja esikuviin suhtaudutaan usein pohjimmiltaan myönteisesti. Parodiaan voi sisältyä myös kohdetta kritisoiva sävy, jolloin

sitä on vaikea erottaa satiirista. Parodiassa pilkka suuntautuu useimmiten ilmiön helposti havaittaviin ulkoisiin piirteisiin, kun taas satiiri kohdistuu

ilmiön sisältöön ja siihen liitettyihin arvoihin. Parodia on lähellä väärinkäsityksiin, kommelluksiin ja absurdeihin tilanteisiin perustuvaa farssia, jonka ensisijainen tarkoitus on hauskuuttaa yleisöä.

K

Kirjan vitsit ovat vanhoja ja ne eivät enää naurattaneet, mutta herättivät minut ajattelemaan, että pitää olla tarkempi jotta huomaa mikä on esitettävän huumorin tarkoitus? Tästä lähtien olen hieman varovainen mille nauran. No, itselleen voi nauraa vapaasti!

Kirja oli monelle lukupiiriläiselle ensimmäinen nettikirja, ja lukeminen tabletilta tai pöytäkoneelta oli myönteinen kokemus. Kuuluminen lukupiiriin avartaa! Vilkas, lämminhenkinen keskustelu ja avoimuus uusille lukukokemuksille ovat kokoontumisen parasta antia.

Ristiinassa 9.9.2018

Helena Kauppinen

SAND HILL ROAD, Timo Ahopelto, Otava 2013

“Matti Kontio oli kaksi  viikkoa sitten ryhtynyt yrittäjäksi. Yhdessä teekkarikavereiden Katajan ja Tähden kanssa oli päätetty luoda tyhjästä maailman paras yritys. Kontio oli hypännyt tuntemattomaan, ja nyt vapaa pudotus kihelmöi ja loi painetta päässä. Elettiin kesää vuonna 2000”.

Näin alkaa lukupiirin kevään kirja SAND HILL ROAD. Ensimmäiseltä sivulta alkaen kirja vie mukanaan yrittäjäkolmikon start-up yrityksen välillä järjettömän tuntuisiin vaiheisiin alkaen yrityksen perustamisesta, liiketoimintasuunnitelmasta ja  rahoituksen hakemisesta yritysten ja erehdysten kautta.  Tämä on huikea kirja yrittäjyydestä, lukemisen jälkeen osaa antaa entistä enemmän arvoa yrittäjille, jotka viime kädessä kustantavat hyvinvointivaltion suomat edut meille kaikille. 

Kirjan nimi on Piilaakson pääkatu ja jokaisen it-firman tavoittelema pääkonttorin osoite, rahan ja vallan katu. Tälle kadulle joutuu myös Matti Kontio hakiessaan epätoivoisesti rahoitusta konkurssiuhan alla olevan firman kassaan.  Yrityksen liikeidea avautuu lukijallekin hyvin: tarkoitus on lääketutkimukseen liittyvien potilasasiakirjojen sähköinen palaute.  Yritys tekee kauppaa kansainvälisten lääkejättien kanssa, joten kyse on todella isoista pääomista.

Kirjan aihe on erityislaatuinen ja harvinainen, hektisestä yrityksen perustamisesta ja yrittäjyydestä yleensä on Suomessa romaaneja kirjoitettu vähän. Timo Ahopelto eräässä KL:n haastattelussa kertoi, että suunnitteilla on joko toinen romaani tai väitöskirja.  Hän myös kertoo, että kirja on 60 % faktaa ja loput fiktiota.  Toivoimme, että ainakin sairauskohtauksen saaneen Heikki Listaajan jättäminen Buck´s ravintolan eteen penkille kuolemaan ja Kontion hyppääminen taksiin kohti lentokenttää olisi ollut fiktiota.

Myös yrityksen CRF-Health myöhemmät vaiheet ovat tuttuja. Se myytiin pääomasijoittajille monen vaiheen kautta lopulta 320 miljoonan euron hinnasta ja toi näin ollen valtion kassaan huomattavan määrän verotuloja.  Kirjan kirjoittaja on nykyisin bisnesenkeli monessa yrityksessä.

Kirja osui silmiini muutama vuosi sitten, kun Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kertoi kesäkirjoistaan. Tämä kirja oli myös hänen kirjavalintansa.  

Kiitos kirjasta Timo Ahopelto.

23.4.2018

Aija Rasimus

Niall Ferguson: Rahan nousu. Maailman rahoitushistoria.

 

Niall Fergusonin Rahan nousun on suomentanut Kimmo Pietiläinen, ja siinä on 380 sivua. Kustantajana Terra Cognita 2009.  

Kirjassa on kiinnostava alku. Jo johdannosta opin seuraavaa:

1.   Köyhyys ei johdu riistävistä ahneista rahamiehistä. Se liittyy pikemmitenkin rahoituslaitosten puuttumiseen. Tehokas luototusverkosto pelastaa velalliset koronkiskureiden kynsistä, ja säästäjät voivat panna rahansa luotettavaan pankkiin.

2.   Raha vahvistaa taipumustamme ylireagoida. Nousu- ja laskusuhdanteet ovat perusteiltaan tunne-elämämme herkkäliikkeisyyden tuotoksia.

3.   Rahoituskriisien ajoitusta ja suuruutta on vaikea ennustaa, koska rahoitusjärjestelmä on aidosti monimutkainen ja niin monet sen suhteet ovat epälineaarisia, jopa kaaottisia. Jokainen uusi haaste käynnistää uuden vasteen pankkiireilta ja heidän kaltaisiltaan.

Helppoa, ymmärrettävää luettavaa, kun asiat kerrotaan monisanaisesti. Lukeminen vaatii kuitenkin tarkkaavaisuutta. Tätä ei lueta väsyneenä iltapuhteella. Kirjan luvuilla on kuvaavia nimiä - Unelmia ahneudesta, Kuplien puhaltelua, Turvallinen kuin tiilitalo… Luvut herättivät mielenkiinnon jatkaa lukemista. Rahan historia on kuitenkin samanlainen useissa maissa ja se puudutti. Kirja jäi kesken siinä kohtaan.

Kuukauden kuluttua kertasin johdannon ja luin viimeisen luvun Rahanlasku. Siinä Niall Ferguson esitteli 10 eri ajattelun ansaa, joihin lankeamme miettiessämme rahamarkkinoiden ennustettavuutta. Jos jollakin tieteen alalla on mahdollisuus mullistaa käsityksemme rahan noususta tai laskusta, niin se on orastava käyttäytymistaloustiede. Ferguson kirjoittaa, että valtio ja rahamarkkinat ovat aina symbioottisessa suhteessa, ja globaalit rahamarkkinat ovat ihmiskunnan peili.

2.3.2018

Helena Kauppinen