Sixten Korkman: Talous ja humanismi, 383 sivua, Otava 2022
Kirjan alussa
Sixten Korkman antaa lukuvinkin kirjan lukemiseen. Talous ja humanismi -kirjan
voi lukea alusta loppuun sivu sivulta tai valita oman järjestyksen luvuista
Kristinusko, Valistus, Kapitalismi tai Humanismi. Omasta mielestäni tärkeitä
ovat myös luvut: Esipuhe, Aluksi: mitkä ovat kysymykset ja lopussa oleva Credo
(= minä uskon). Siellä selviävät käsitteet talous (= järjestelmä, joka tuottaa
yhteiskunnan jäsenille tavaroita ja palveluksia) ja humanismi (= tieteet,
joiden tehtävänä on ihmisten tietoisen toiminnan ja sen tulosten tutkiminen
historiallisessa yhteyksissään).
Sixten
Korkman kirjoittaa sujuvasti ja ymmärrettävästi. Tekstiä on helppo lukea, ja
talouteen vaikuttaneet asiat ja arvot tuodaan kiinnostavasti esille. Samalla
tulee kerrattua historiaa. Kristinuskolla oli tuhatvuotinen vahva vaikutus
läntiseen maailmaan. Selväksi tulee miten kirkko ja etuoikeutetut
yhteiskuntaluokat hyötyivät Jeesuksen opeista. Tieteen ja tiedon
vallankumouksesta sekä valistuksesta seurasi vaurastuminen, joka kärjisti
yhteiskunnallisia ongelmia. Eriarvoisuuden vähentämiseksi Korkman arvelee
monien radikaalien uudistusten kuten varallisuusveron käyttöönotto, perustulo,
korkeaverotus hiilidioksidipäästöille, korkomenojen verovähennysoikeuden
lopettaminen ja valtionlainojen alaskirjausten helpottaminen olevan vaikeasti
toteuttavia.
Korkman
havainnollistaa kestäviä arvoja filosofi Amartya Senin pienellä tarinalla:
Kolme lasta - Elsa, Liisa ja Veera – ovat eri mieltä siitä, kenelle tulisi
antaa vasta valmistunut huilu. Elsa vaatii huilua itselleen sillä perusteella,
että hän on ainoa lapsista, joka osaa sitä soittaa, minkä muut myöntävät. Liisa
valittaa olevansa vailla mitään leikkikaluja, minkä muut myöntävät; tämän takia
hän toivoo huilua itselleen. Veera vaatii huilua itselleen sillä perusteella,
että hän on huilun omin käsin tehnyt, minkä muut myöntävät. Kenelle huilu
kuuluisi antaa? Utilitaristi, jonka arvokriteeri on yhteenlaskettu onnellisuus
antaa huilun Elsalle. Näin siksi, että hän voisi nauttia huilusta enemmän kuin
muut. Tasa-arvoa painottava antaisi huilun Liisalle juuri sillä perusteella,
että hänellä ainoana lapsista ei ole mitään leikkikalua. Libertaali, jonka arvokriteeri
on tehty työ ja sen pohjalta omistusoikeus, antaisi epäröimättä huilun
Veeralle. Jokainen lukupiiriläinen vastasi Senin kysymykseen. Yksi meistä lukupiiriläisistä
on tasa-arvon kannattaja, muut olemme libertaaleja. Ratkaisua ei ollut helppo
päättää. Tyydyttävään ratkaisuun olisi tarvinnut lisätietoa: Voisiko Elsa
opettaa toisia soittamaan? Voisimmeko tehdä Liisalle rummut hylätyistä
tarvikkeista, joilla hän harjoittelisi aluksi rytmissä pysymistä. Olisiko
mahdollista Veeran tehdä vielä kaksi uutta huilua? Keskeinen viesti tarinassa on
kuitenkin yleistettävissä; yhteisön tulojaosta päätettäessä voi olla vaikea tai
mahdotonta löytää riidatonta tai objektiivisesti oikeaa ratkaisua.
Kokeilimme
lukupiirissä miten arvomme toimivat, kun herkullista toscakakkua oli jäljellä
vain yksi palanen. Saako sen Susanna, joka ei ole saanut vielä yhtään palaa.
Kuuluko se Aijalle, joka leipoi kakun. Syökö herkun Raija, joka osaa arvostaa
tarkoilla aisteillaan kotona leivotun makuvivahteita. Tähän ongelmaan löytyi
nopeasti kaikkia tyydyttävä ratkaisu. Kakkupalasen sai Susanna.
Ristiinassa 24.5.2023
Helena Kauppinen