Totuuden jälkeen on erinomaisesta luettavaa. Tosin kirja kansi on tylsänäköinen ja
takakannen tekstissä niin monta sivistyssanaa ja laajaa käsitettä, että en
olisi valinnut sitä luettavaksi kirjastosta.
Onneksi on Mikkelissä Yhteiskunnallinen
lukupiiri, jossa valitaan luettavaksi kirjoja yli oman mukavuusalueen.
Tämä teoksen lukeminen auttoi ymmärtämään
yhteiskunnallista kehitystä Suomessa, Yhdysvalloissa ja Englannissa. Myös
kriittisyys mediaan ja omaan ymmärrykseen lisääntyi. Teksti on onneksi helppoa;
kirjan lukijan ei tarvitse olla asiantuntija.
Internetin piti tuoda koko maailman tieto
jokaiselle, vaan toisin kävi. Totuudenjälkeisellä ajalla viitataan siihen, että
tunteet ja suoranaiset valheet ovat syrjäyttäneet faktat julkisessa
keskustelussa. Kun perinteinen media ei ole selvittänyt tarkkaan lähdetietoja,
niin se mennyt mukaan tunteiluun ja lukijoiden kalasteluun.
Ongelma on algoritmeissa, joita teknologia tuottaa
saamastaan tiedosta. Verkosta löytyvä tieto ei liiku vapaasti. Algoritmit muokkaavat
jokaiselle personoidun paketin. Ihmiset eivät enää törmää sisältöihin ja
näkökulmiin, joita he eivät ole itse valinneet.
Algoritmit eivät myöskään ole neutraaleja
laskutoimituksia, vaan tietyn tahon tietyillä oletuksilla koodaamia. Toki
perinteinen media voi olla yhtä lailla puolueellinen ja tiettyyn näkökulmaan
rajoittuva, mutta algoritmien ongelma on kuitenkin niiden näkymättömyys, meidän
on vaikea edes hahmoittaa sellaisen tiedon olemassaoloa, jota algoritmit eivät
näytä meille.
Silmäni avautuivat, kun kirjassa selvitetään
esimerkein miten Helsingin Sanomat, Yle ja Maaseudun Tulevaisuus ovat menneet
mukaan valheisiin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Räjähtelevät lepakot
–tapaus avaa hyvin mitä poliittista hyötyä faktoja vääristelemällä voidaan
saavuttaa. Tapaus toi esille myös tasapuolisuusharhan. Siinä annetaan yhtä
suuri sananvalta valheelle kuin asiaan pitkään tutkineille asiantuntijoille. Esiin
tulleet tapaukset ovat olleet tarpeellinen opetus lehdille ja Ylelle. Tieto
pitää tarkistaa!
Ihmisellä on taipumus uskoa tietoa ja näkemyksiä,
jotka vahvistavat jo olemassa olevia näkemyksiä. Tämä piirre korostuu
erityisesti netissä, koska sieltä on helppo löytää ihan mitä hyvänsä näkemystä
puoltavaa informaatiota, varsinkin kun algoritmit tyrkyttävät meille
samantapaista sisältöä, jota olemme jo ennestään lukeneet.
Maltilliset viestit eivät saa samanlaista huomiota
kuin aggressiiviset, kannassaan jyrkät viestit. Syntyy masentava kierre, jossa
maltilliset keskustelijat vetäytyvät kokonaan pois ja julkinen keskustelu sen
kuin jyrkkenee. Tämä todellisuus siirtyy myös verkon ulkopuolelle, missä
poliitikolta ei enää odoteta totuudellisuutta vaan oman ryhmän jäsenyyttä,
tunneyhteyttä ja vihan kanavointia.
Lukupiirissä huomattiin, että kirjoittajat ovat
meitä lukupiiriläisiä puolta nuorempia. Ehkä nuoruus on vahvistanut heissä pelkoa,
miten käy liberaalin demokratian, jos sitä kannattelemassa ei ole enää tervettä
informaatioympäristöä. Lukupiiriläiset ovat jo kohdanneet monenlaista propagandaa
kotimaassa ja maailmalla, ja olemme oppineet olemaan kriittisiä kirjoitetulle
ja puhutulle ja kuville. Mutta vetäydymmekö varovaisina pois keskusteluista, kuten
Totuuden jälkeisen ajan kirjoittajat varottavat. On siis aika ottaa totuudenjälkeisyys
tosissaan, ja siksi valitsimme seuraavaksi luettavaksi Juha Kuisman Keskustalaisuudesta. Samalla pohditaan omia viiteryhmiä:
Mistä omat arvot ja mielipiteet tulevat? Miten ne vaikuttavat ajatteluun,
tunteisiin ja toimintaan?
Ristiinassa 4.11.2019
Helena Kauppinen
