Sami Outinen. Into 2015.
Väitöskirjan lukeminen oli pysähtyä alkuteksteihin. Se, mitä sosiaalidemokraatit puhuivat kokouksissaan, ei kiinnostanut. Välillä oli myös pitkiä lauseita, joita oli vaikea ymmärtää. Päätökset kiinnostavat enemmän.Kirjan johtopäätökset, tiivistelmä ja taulukot luin tarkemmin. Sosiaalidemokraattien Bad Sillanpään linjaus vuodelta 1977 vakiintui 1980-luvulla uudeksi strategiaksi. ”Sosiaalidemokraatit alkoivat 1990 -luvulla suosia kylmän sodan siivittämänä markkinakilpailua, työttömien aktivointia, työmarkkinajoustoja, yksityistämistä ja julkisten menojen leikkaamista.” Ote kertoo, että nykyisen hallituksen arvostelu on puoluepoliittista sanailua.
Kirjan nimi Sosiaalidemokraattien tie talouden ohjailusta markkinareaktioiden ennakointiin ei kuvaa kirjan sisältöä niin hyvin kuin jatko-otsikko Työllisyys sosiaalidemokraattien politiikassa 1975-1998.
Lukupiirissä muisteltiin sosiaalidemokraattien yrityksiä vaikuttaa perhepolitiikkaan. Erityisesti vuosien 1987-91 tapahtumat puhututtivat, ja silloin vallassa olleiden toimia arvioitiin.
Puhuttiin myös työstä ja sen merkityksestä. Miksi osa-aikatyötä ei arvosteta? Moni humaanisia arvoja kannattava tekisi lyhyttä työviikkoa ja kuluttaisi vähemmän, jotta pärjäisi pienellä palkalla.
Työpaikka-sanaa ei pidä enää käyttää vaan puhua työstä. Kun tavoitteena ovat työn tulokset eikä työpaikalla olo, niin työtekijällä pitää olla oikeus valita työn tekemispaikka ja -aika. Jos työn odottelu rajoittaa vapaa-ajan viettämistä, niin siitä tulisi saada korvaus. Tällöin työntekijä kantaa vastuuta yrityksen riskeistä ja hänen tulee saada siitä korvaus.
Ja paikalliseen sopimiseen tarvitaan esimerkkejä, jotta kaikkia ei tarvitse keksiä itse.
23.5.2016 Helena Kauppinen
