Markku Kuisma
Rosvoparonien paluu. Siltala 2011
Kuka nyt maksaa laskun? perää Markku Kuisma teoksessaan Rosvoparonien paluu.
Kirja otsikointi on ainutlaatuisen nerokas. Pohjoismaisten yhteiskuntien ja historian tutkijana Kuisma on kaivannut julkisuutteen tosi käyttökelpoisen sanan ja käsitteen kuvaamaan markkinatalousmaita, johtavia toimijoita ja järjestelijöitä sekä heidän mentaliteettiaan, Wall Streetin -oppia, yhtiökapitalismia, kahlitsematonta äärikapitalismia.
Benjamin Barber nimittää näin johdettua yhteiskuntaa taloudelliseksi totalirismiksi, jossa markkinat manipuloi (harhauttaa). ”Demokratiat pitävät markkinoita hyvinä vaihtoehtoina, mutta markkinat eivät ole samaa mieltä demokratioista” (s. 351, Jihad vs. McMaailma, 2003).
”Kapitalismi on hyvä renki taloudellisen toiminallisuuden synnyttämisessä. Isäntänä se on kehno”, tiivistää Kuisma ( s. 27).
Tarvittaisiin vaikeasti löydettävä tasapaino kapitalismin luovan voiman ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden välille”, hän perää. Tarvittaisiin globaalia yhteistyötä ihmisen sosiaalisten oikeuksien ja luonnon suojelemiseksi.
Keskiajalla ( 76-1517 jKr) rosvoparoneiksi nimitettiin Länsi-Euroopassa miekan ja sotajoukkonsa voimalla alueitaan hallitsevia ylimyksiä. Ja miksi ”rosvo-”? Nämä paronit ”kiskoivat kansalta veroja niin paljon kuin irti saivat” ja rahoittivat tämmöisillä tuotoilla kaikenlaisia toimiaan niin kauppojaan, hallitsijan vaihdoksia (vallanvaihdos) kuin sotiaan.
Sittemmin 1800-luvun lopulla samanlaista häikäilemätöntä vallankäyttöä ja pakottamista sovelsivat monet uudenaikaisen suurteollisuuden luojat, nousukkaat… vapaan kapitalismin vallitessa (aina 1. maailmansotaan ja 1930-luvun lamaan saakka).
Ja nyt taas, ”Rajattomasta ahneudesta on 2000-luvulla tehty uskonnon kaltainen hyve, jonka varassa koko talouselämän kuvitellaan pyörivän”, Kuisma puhisee. Nykyajan rosvoparonien ja Wall Street-importöörien vapaaseen temmellykseen on alistuttu… välittämättä seurauksista, yhteiskuntamoraalin rapautumisesta ja sitä seuraavista kriiseistä ja talouden katastrofista.
Osuvasti Kuisma kuvaa 2000-luvun asemiin ja valtaan nousseen virtauksen ja sen importöörien yleiset piirteet. Yksityiskohdat hallitsemaan nousseesta ylimystöstä ja toimista on kaivettava muista lähteistä.
Hyvän pohjan hallitsevan finanssikapitalismin (= rahoitus-teollisuus: pankit, vakuutukset, sijoitukset) noususta ja toimista saa esim. teoksista Rahan nousu/Niall Ferguson, Rosvojen valtio/ Charles Ferguson 2012, Tehokkuuden toiveuni/ Ville Yliaska 2014 tai lukemattomista muista rahoitusteollisuutta yms käsittelevistä uudemmista teoksista ja lähteistä. Lehman Brothersin konkurssin myötä 2008 kaikille kansoille paljastui rahoitusteollisuuden ja sen toimijoiden aikaansaama rahoituksen ja talouden epävakaus. Monenmoista teosta ja tietolähdettä rahoitusalasta on sen jälkeen ruvettu julkaisemaan jopa suomen kielellä, englannista puhumattakaan. Raha vallalta on riisuttu naamioita.
”Rahan ja vallan kietoutuminen on ikuista”, aloittaa Kuisma teoksensa toisen aiheen, Suomen talouden, yritys- ja sijoitustoiminnan sekä Suomen julkisen toiminnan (valtio) selvittelyn.
Kuisma on tietysti oikeassa. Mikään valtio tai mikään kunta ei voi välttyä ”rahan” kosketukselta. Perustuuhan valtion (kuten kuntien) oma toimita pääosaltaan niihin tuloihin, joita valtio (kunta) saa verottamalla kansalaisiaan niistä tuloista, joita nämä ovat saaneet yksityissektorilta. Vain sosialistimaissa yksityissektori (yrittäminen:sijoittaminen) on merkityksetöntä.
Suomen, suomalaisten ja (suur-)yritystoiminnan (elinkeinoelämän) osalta Kuisma, hyvin perustelluin syin, puolustaa demokratiaa, valpasta kansanvaltaa sekä sitä, että ”kapitalismi hyödyllisenä talousjärjestelmänä on taas kerran pelastettavissa ääriliikkeiltä”.. ja että ihmisten luottamus kohtuuteen ja moraaliin on jotenkin koetettava karsia uudelleen kokoon. Muuten voi käydä todella kehnosti.”(s. 108)
Esimerkiksi hän on nostanut Fortumin yhtäältä ja Ruotsin Vattenfallin toisaalta. Suomalaiset, ”kansainvälisiä muotivirtauksia orjallisesti noudattaen, yksityistivät (valtion monopoliyhtiöitä). Fiksummat ruotsalaiset pitivät päänsä kylmänä ja energiajättinsä tuotot valtion ja veronmaksajien ilona”. ( emt s 108)
Kuisman mielestä suomalaisten etu on ollut, koko itsenäisyyden ajan (1918 lähtien), että yhdessä jos toisessa talous- ja teollisuuspolitiikan ratkaisussa linjaksi otettiin pragmaattinen, kansallinen puolustus hylkäämättä silti markkinataloutta.
Ensimmäinen päätös oli pörssiyhtiö Ab Gutzeit & Co:n osake-enemmistön osto Suomen valtiolle. Samaa linjakkuutta Kuisma toivoo valtion Solidiumilta.
Kuisma selostaa myös monia muita suuria talous- ja yrityspoliittisia päätöksiä, joissa elementteinä olivat pragmaattiset markkina- ja kansantalouden edut… ja joissa valtio viime kädessä eduskunta antoi palttua yksityisemmille pyrkimyksille ja ulkomaisten yhtiöiden ja niiden kotimaiden pyrkimyksille napata itselle Suomesta ja suomalaisten kansallisten etujen häviöksi herkkupakoja Suomen kakusta.
Em. Guitzet oli ensimmäisiä merkittäviä näistä ristiriitaisten etujen kohteista. Vähintään yhtä merkittävä oli valtiollisen Veitsiluodon sahan perustaminen jo 1919 jalostamaan Lapin suurien valtion metsien ja muidenkin puita vietäväksi maailman markkinoille. Yksityisiä etuja ajaneet metsäyhtiöt vastustivat hanketta.
Omistamisella ja siihen liittyvällä vallalla on merkitystä, tähdentää Kuisma. Eikä hän jätä korostamasta myös sitä, että (suur)yhtiöiden ylimmälle johdolle annettavat ylisuuret kannustimet, bonukset ennen muuta, eivät sitouttaneet ylintä johtoa ajamaan vain ja ainoastaan yrityksen etua. Toisin oli laita useiden, Suomen valtion perustamien yhtiöiden ylimmän johdon takavuosikymmeninä, hän käytännön tapauksia selostaen todistaa. Jättibonuksia ei tullut, firmat kasvoivat ja menestyivät
Useimmille suomalisille lienevät varsin huteralla pohjalla tiedot, jota koskevat Suomen ja sen riippumattomuuteen/riippuvaisuuteen vaikuttaneita ulkomaisia voimia niin itsenäistymisessä kuin myöhempinä vuosikymmeninä. Näistä hyvät yleistiedot antavat luvut Tukholma-Pietari-Berliini sekä Suomen ja Nokian kohtaloyhteys.
Kaiken kaikkiaan Rosvoparonien paluu on kirja, jota yhden ja toisen suomalaisen olisi viisasta lukea ja ymmärtää oikein sen ydin. Suomalaisten etu on, että suomalaiset eivät jättäydy eivätkä heittäydy lastuksi minkäänlaisten ääriliikkeiden nostattamille laineille - kiihkoilulle. Olipa kyse sumuttavasta ja allikkoon johtavasta populismista tai Wall Streetin rahastavasta ääriliberalismista.
Lause ”fiksuimmat ruotsalaiset pitivät päänsä kylmänä”, kuvannee hyvin mitä professori Markku Kuisma toivoo suomalaisilta.
Sakari Savolainen
