Niall Fergusonin Rahan nousun on suomentanut Kimmo Pietiläinen, ja siinä on 380 sivua. Kustantajana Terra Cognita 2009.
Kirjassa on kiinnostava alku. Jo johdannosta opin seuraavaa:
1.
Köyhyys ei johdu riistävistä ahneista
rahamiehistä. Se liittyy pikemmitenkin rahoituslaitosten puuttumiseen. Tehokas
luototusverkosto pelastaa velalliset koronkiskureiden kynsistä, ja säästäjät
voivat panna rahansa luotettavaan pankkiin.
2.
Raha vahvistaa taipumustamme ylireagoida.
Nousu- ja laskusuhdanteet ovat perusteiltaan tunne-elämämme herkkäliikkeisyyden
tuotoksia.
3.
Rahoituskriisien ajoitusta ja suuruutta on
vaikea ennustaa, koska rahoitusjärjestelmä on aidosti monimutkainen ja niin
monet sen suhteet ovat epälineaarisia, jopa kaaottisia. Jokainen uusi haaste
käynnistää uuden vasteen pankkiireilta ja heidän kaltaisiltaan.
Helppoa, ymmärrettävää luettavaa, kun asiat kerrotaan
monisanaisesti. Lukeminen vaatii kuitenkin tarkkaavaisuutta. Tätä ei lueta
väsyneenä iltapuhteella. Kirjan luvuilla on kuvaavia nimiä - Unelmia
ahneudesta, Kuplien puhaltelua, Turvallinen kuin tiilitalo… Luvut herättivät
mielenkiinnon jatkaa lukemista. Rahan historia on kuitenkin samanlainen useissa
maissa ja se puudutti. Kirja jäi kesken siinä kohtaan.
Kuukauden kuluttua kertasin johdannon ja luin viimeisen
luvun Rahanlasku. Siinä Niall Ferguson esitteli 10 eri ajattelun ansaa, joihin
lankeamme miettiessämme rahamarkkinoiden ennustettavuutta. Jos jollakin tieteen
alalla on mahdollisuus mullistaa käsityksemme rahan noususta tai laskusta, niin
se on orastava käyttäytymistaloustiede. Ferguson kirjoittaa, että valtio ja
rahamarkkinat ovat aina symbioottisessa suhteessa, ja globaalit rahamarkkinat
ovat ihmiskunnan peili.
2.3.2018
Helena Kauppinen
