Marjo T. Nurminen: Tiedon tyttäret, Oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen Wsoy, sivuja 445

                        Lukupiiriläiset keskustelemassa Tiedon tyttäristä.

Marjo T. Nurminen on kirjoittanut 10 vuoden ajan tätä upeaa teosta, jossa kerrotaan laajasti jokaisesta kirjaan valitusta naisesta ja miten heistä on löytynyt tietoa. Kirjan naisia yhdistää älyllinen uteliaisuus! 

Antiikin oppineita naisista esittelen Faros Hatsepsutin:

Farao Hatsepsut 1518- 1458 eKr muinaisessa Egyptissä. Hän pidetään historian ensimmäisenä suurnaisena, jonka onnistui käyttää valtaansa sekä itsensä että maansa hyväksi.

Äiti oli kuningatar Ahmotse ja isä farao Tuthmonsis 1., joka oli voimakas hallitsija. Hänen aikakaudella alkoi 500 vuotta kestänyt kukoistuskausi, jota on kutsuttu kultakaudeksi ja imperiumin ajaksi. Nimi Hatsepsut, jonka äiti hänelle antoi, tarkoittaa ylevistä, jaloista naisista etummaisin. Hatsepsut sepitti itsestään myös legendan, että hän jumala Amonin siittämä ja antoi itselleen hallitsijanimen Maatkara, joka tarkoittaa ” Totuus on auringonjumalan Ka –sielu”.

Hatsepsut naitettiin egyptiläisen tavan mukaan velipuolensa Tuthmosis 2. kanssa. Heille syntyi tytär Neferure. Farao Tuthmosis 2. oli myös toinen vaimo, joka synnytti pojan. Sairaalloinen farao kuoli pian poikansa syntymän jälkeen ja hänen ensimmäisestä vaimostaan tuli poikapuolensa Tuthmosis 3. sijaishallitsija. Hatsepsut osasi käyttää hyväksi tietoa, valtaa ja uskontoa ja luoda vakaat olot valtakuntaansa. Ensin hän hallitsi sijaishallitsijana, mutta jo muutamaa vuotta myöhemmin kruunautti itsensä faraoksi. Hän säilytti valtansa vielä silloinkin, kun hänen velipuolensa Tuthmonis 3. oli aikuinen.

Egyptiläisillä naisilla oli hyvä yhteiskunnallinen asema ja monia oikeuksia, kuten omistus- ja perintöoikeus. He saattoivat miesten tavoin hakea oikeutta lakiteitse, eikä vaimoista tullut miestensä omaisuutta. Äitiyttä arvostettiin, mutta naiset toimivat myös kodin ulkopuolella ammateissa esimerkiksi kutojina, leipureina, maanviljelijöitä, muusikkoina, tanssijoina, ammatti-itkijöinä ja papittarina. Luku- ja kirjoitustaitoa vaativat hallinnon virat olivat auki vain miehille, vaikka monet korkeasäätyiset naiset saattoivat kuitenkin avustaa miehiään hallinnollisissa tehtävissä.

Poliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen valta keskittyi muinaisessa Egyptissä hallitsijalle, joka oli sekä ylimmän maallisen vallan käyttäjä että uskonnon ylipappi. Kun faraota palvottiin jumalana, palvonnan kohteena oli hänen Ka-sielunsa, hänen sisällään piilevä jumalallinen voima. Egyptiläiset uskoivat maailman jakautuneen jumalten hallitsemaan makrokosmokseen ja faraon hallitsemaan maalliseen mikrokosmokseen, joiden välillä vallitsi eräänlainen avunantosopimus. Ihmisten tehtävänä oli palvella jumalia ja faraota maallisessa elämässään, ja vastapalveluksena jumalat antoivat Niilin tulvia ja tuoda mukanaan runsaat sadot, jotka takasivat egyptiläisten hyvinvoinnin. Maanpäällinen elämä oli vain lyhyt vaihe, ja ikuinen elämä onnellisessa Ialun maassa oli elämän päämäärä. Maallisten muistomerkkien jättäminen oli tärkeää, koska elämä tuonpuoleisessa ilman aineellista kehoa tao kehon vastaavaa kuvaa oli mahdotonta. He uskoivat sielun voivan käydä vierailulla muistomerkeissä ja rituaalisesti oikein balsamoidussa ruumiissa. Köyhät kansalaiset saattoivat kaiverruttaa nimensä kiveen, varakkaammilla oli mahdollisuus veistään itsestään patsaita ja antaa ruumiinsa balsamoitavaksi. Kaikkien rikkaimmat rakensivat valtavia hautamuistomerkkejä sekä itselleen että palvomilleen jumalille. Näin syntyivät pyramidit, joita alettiin rakentaa  vanhan valtakunnan aikaan n 2686-2160 eKr. Hatsepesutin aikaan kehittyi monumenttirakentamisen perinne esimerkkinä Deir el Bahris.

Tähtitieteellisellä erityistiedolla oli merkitystä niin uskonnollissa elämässä kuin maan hallinnossa. Sen avulla egyptiläiset säätelivät koko yhteiskunnan toimintaa. Tietoa taivaankappaleiden liikkeistä tarvittiin ennen kaikkea ajan määrittämiseen ja kalentereiden laatimiseen. Kalentereiden pohjalta papit pystyivät kertomaan kansalle, milloin uskonnollisia juhlapyhiä tuli viettää, milloin uhrata tietylle tähtikuviolle eläimiä ja milloin joki vaati oman uhrinsa.

Lääketiede kehittyi, kun egyptiläiset uskoivat, että matka tuonpuoleiseen oli pitkä, ja ihmiset tarvitsivat myös ruumiinsa matkalla manalaan. Muumio oli paikka, jossa sielu saattoi käydä vierailulla. Ihmisruumis opittiin tuntemaan sitä balsamoidessa. Heillä oli lääke silmätrakoomalle (silmän tulehdus, joka johtaa sokeuteen). He osasivat hoitaa mm hengitysteiden- ja virtsatiehyiden sairauksia, luun murtumia, pahoja palovammoja, hyönteisten puremia… Muinaisilta egyptiläisiltä on säilynyt lukuisa papyruksia, joissa kuvataan yksityiskohtaiesti erilaisten sairauksien oireita ja ehdotetaan niihin hoitoja.

Sanaa kätilö ei ole löytynyt papyruksista. Vanhan valtakunnan ajalta 2400 –luvulla eKr on mainintoja naislääkäreistä kuten rouva Psetis, naislääkäreiden työnjohtaja. Myös Hatsepsut oli saanut oppia lääketieteestä ja kasvien parantavasta vaikutuksesta.

Jumala Heka ja jumalatar Serquet liitettiin erityisesti parantaviin maagisiin voimiin.

Kirjoitettua tietoa löytyi mm Hatsepsutin läheisimmän neuvonantajan, visiiri Senmutin hautakammiosta. Hatsepsutin järjestämästä tutkimusmatkasta Puntin maahan kuvataan alkujärjestelyistä aina kotiin paluuseen asti (Eritrea tai Somalia) terassitemppelin korkokuvissa. Puntin maa oli tunnettu Mirhastaan, mutta sieltä tuotiin norsunluuta, eebenpuuta, hennaa, paviaaneja, marakatteja, vinttikoiria, leopardinnahkoja, orjia ja heidän lapsiaan.

Helena Kauppinen