Ihastuin kirjaan heti alussa, sillä Raija Oranen kertoo raikkaasti nuoren miehen kasvamisesta ja kehittymisestä. Teksti on sujuvaa, ja juoni etenee. Mielenkiintoista on myös seurata Suomen itsenäistymistä ja teollistumista rikkaan suvun edustajan näkökulmasta.
Gustaf Adolf Serlachius perusti vuonna 1868 puuhiomon
Mänttään. Konserni tunnetaan nykyään nimeltä Metsä Group. Mäntässä tehdään
edelleen pehmopaperia, jota kaupasta löytyy esimerkiksi nimeltä Serla ja Lambi.
G.A. Serlachius kuoli vuonna 1901. Yhtiö oli taloudellisissa vaikeuksissa ja
rahoittajat pitivät valtaa. Yhtiöstä tehtiin osakeyhtiö, vähitellen G.A.:n
veljenpojasta Göstasta tuli suurin osakkeenomistaja. Vuorineuvos Göstä Serlachius toimi toimitusjohtajana alkoi
1903, ja päättyi 1942, kun hän kuoli.
Kirjaa lukiessa muistui mieleen parin vuoden
takainen vierailu Mäntän kuvataideviikoille ja Serlachius museo – Göstaan, joka
sijaitsee Joeniemen kartanossa. Siellä ovat Gösta Serlachiuksen hankkimat
taulut ja taideteokset. Ne, joista kerrotaan Isossa. Taideteokset kiinnostavat
nyt uudella tapaa, joten uusi vierailu Mäntään pitää tehdä. Museon kokoelman
ytimen muodostavat Suomen taiteen kultakauden merkkiteokset. Kokoelmiin kuuluu
myös vanhaa eurooppalaista taidetta 1400 – 1700 –luvuilta. Joennimen kartanon yhteyteen
on rakennettu 2014 puurakenteinen paviljonki, jossa on esillä nykytaidetta. Tietysti
hämmästeltiin nykytaidetta myös Pekilossa taideviikkojen pääpaikassa, mutta viime
vierailulla jäi katsomatta Serlachius museo –Gustaf. Sen näyttelyt liittyvät
paperiteollisuuden historiaan. Sekin kiinnostaa nyt uudella tapaa. Kiitos Raija
Orasen Ison!
Helena Kauppinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti