RAUTAVAARA
Antti Heikkinen, WSOY 2024, 267 s.
Antti Heikkisen Rautavaara on kiehtova romaani ja historiikki 150 vuotiaasta Rautavaaran kunnasta. Kirja poikkeaa kiinnostavalla tavalla tavanomaisesta kunnan historiasta; se kuvaa samanaikaisesti yhden fiktiivisen suvun vaiheita viiden sukupolven ajan ja samalla kertoo pitäjän todellisen historian käänteistä tuona aikana. Esimerkkinä vaikkapa Luostarinlinnan vankila, jota Ville Stenius Viipurista lähti kirjan alussa etsimään.
Kirjassa kuvataan hienosti sukuyhteisön vahvuutta, toisaalta sukupolvien välistä kuilua, ja miten Suomen elinkeinorakenteen muuttuminen on vaikuttanut myöskin Rautavaaran elinkeinorakenteen muuttumiseen vahvasta maaseutuyhteisöstä toisenlaiseen elämänmenoon. Mahtuupa kirjaan myös Ameriikkaan ja myös Venäjälle muuttaneiden tarinaa, pulavuosina myös Rautavaaralta lähdettiin siirtolaisiksi paremman elämän tavoittelussa.
Itseäni kosketti kirjassa eniten se, miten ankaraa elämä sodan jälkeen oli. Sodan aiheuttamista fyysisistä ja psyykkisistä traumoista kärsivät ihmiset yrittivät vimmaisesti pärjätä elämässä. Eivät onneksi nähneet, minkälaista on elämä tänä päivänä maaseudulla. Monesta suvusta on jäljellä enää sammaleinen kivijalka, niin Rautavaaralla kuin muuallakin. Jos Rautavaaran historiaa ei oltaisi laadittu tämän hienon romaanin muotoon, olisi se varmasti jäänyt lukematta. Nyt sen sijaan kiinnostuin Rautavaarasta niin, että olen lukenut pitäjästä muualtakin ja aina höristänyt korviani, kun Rautavaaran nimi on jossain mainittu. Hieno kirja ja kestää varmasti toisenkin lukukerran. Aikakausien seuraamisen helpottamiseksi on kirjassa myös Korkalaisen suvusta sukupuu, jota joutui kirjaa lukiessa väliin tarkastelemaan.
Ristiinassa
14.9.2025
Aija Rasimus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti