Toukokuun lukupiiri: Sosiaalidemokraattien tie talouden ohjailusta markkinareaktioiden ennakointiin

Sami Outinen: Sosiaalidemokraattien tie talouden ohjailusta markkinareaktioiden ennakointiin. Työllisyys sosiaalidemokraattien politiikassa Suomessa 1975-1998. Into 2015

 

1970-luvun puolivälissä talouskasvu hiipui ja työttömyys kään
tyi nousuun. Mihin suuntaan sosiaalidemokraatit alkoivat ohjata Suomea – ja etenkin työllisyyttä?

SDP:n uusi taktiikka kiteytyi vuonna 1977. Niin sanotussa ”Bad Sillanpää” -kokouksessa korostettiin yksityistä yritystoimintaa ja verotuksen hillintää. 1980-luvulla strategiaksi vakiintuivat markkinavetoiset ratkaisut, hallittuun rakennemuutokseen pyrkiminen, talouden ohjailun lieventäminen ja rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen. 1990-luvulla avainkäsitykseksi nousi markkinareaktioiden ennakointi.

Sami Outisen tutkimus perustuu uusimpiin arkistolähteisiin ja tarkastelee sosiaalidemokraattien suhdetta sosialismiin, kapitalismiin, markkinoihin ja uusliberalismiin vuosina 1975–1998. Keskiössä ovat etenkin kamppailut Kalevi Sorsan, Pertti Paasion, Ulf Sundqvistin ja Paavo Lipposen johtamien sosiaalidemokraattien suunnasta. Tutkimus taustoittaa finanssikriisin, työttömyyden, pätkätöiden, elvytyspolitiikan, EU:n talous- ja rahapolitiikan, nuorisotakuun, osallistavan sosiaaliturvan, globalisaation ja sosiaalidemokraattien kansainvälisen yhteistyön juuria.

Tiivistelmä:
Valtiotieteiden maisteri Sami Outisen poliittisen historian alaan kuuluva väitöskirjatutkimus käsittelee SDP:n ja SAK:n sosiaalidemokraattien työllisyyttä koskenutta politiikkaa Suomessa vuosina 1975-1998. Tutkimuskohteena on talous-, työllisyys-, työmarkkina-, valtionyhtiö-, integraatio-, globalisaatio- ja työttömyysturvapoliittinen päätöksenteko. Tutkimus luotaa sosiaalidemokraattien suhdetta sosialismiin, kapitalismiin, markkinoihin ja uusliberalismiin. Kamppailut Kalevi Sorsan, Pertti Paasion, Ulf Sundqvistin ja Paavo Lipposen johtamien sosiaalidemokraattien suunnasta kuuluvat väitöskirjan keskeisimpiin aiheisiin. Tutkimus esittelee finanssikriisin, työttömyyden, pätkätöiden, elvytyksen, valtionyhtiöpolitiikan, EU:n, nuorisotakuun, osallistuvan sosiaaliturvan, globalisaation ja sosiaalidemokraattien kansainvälisen yhteistyön taustat. Väitöskirja osoittaa, että sosialistisen suunnitelmatalouden näköaloihin sitoutuneet sosiaalidemokraatit alkoivat 1970-luvun puolivälissä etsiä lääkkeitä täystyöllisyyden ylläpitämiseksi yksityisen yritystoiminnan elvyttämisestä ja veroasteen nousun pysäyttämisestä. SDP:n puheenjohtajan Kalevi Sorsan lyhyen aikavälin talouspoliittiseksi taktiikaksi nousevan keskiluokan kannatuksen takaamiseksi tarkoittama Bad Sillanpään linjaus vuodelta 1977 vakiintui 1980-luvulla uudeksi sosiaalidemokraattiseksi strategiaksi. Se merkitsi SDP:n pyrkimistä hallittuun rakennemuutokseen astumalla markkinavetoiselle tielle ennen kuin eurooppalaiset sisarpuolueet kääntyivät kolmannelle tielle Ruotsissa 1980-luvun alussa sekä Britanniassa ja Saksassa 1990-luvun lopulla. 1970-luvun loppuvuosina SDP:n tukemana toteutettu talouden ohjailun lieventäminen kulminoitui 1980-luvulla rahoitusmarkkinoiden vapauttamiseen. Markkinareaktioiden ennakoiminen nousi sosiaalidemokraattisen yhteiskuntapolitiikan avaimeksi 1990-luvulla laman, Euroopan integraation, työmarkkinoiden pirstaloitumisen ja kilpailuvaltioajatuksen vahvistumisen myötä. 1990-luvulla sosiaalidemokraatit alkoivat suosia kylmän sodan loppumisen siivittämänä markkinakilpailua, työttömien aktivointia, työmarkkinajoustoja, yksityistämistä ja julkisten menojen leikkaamista. Sosiaalidemokraattien yhteiskuntapolitiikan lähtökohtana vuosina 1975 - 1998 säilyi työnteon ensisijaisuus, vaikka he eivät kyenneet takaamaan täystyöllisyyttä. Tämä edisti työttömien köyhtymistä ja syrjäytymistä.

Samankaltaisia artikkeleita netissä:
Mahdollisuuksien aika - työläisnaiset ja yhteiskunnan muutos 1910-30-luvun Suomessa 30.04.2010
Kommunistit ja hallitusyhteistyö sosiaalidemokraattien kanssa vuosina 1963-1966 08.09.2009
Sinipunainen vastaisku - kuinka SDP vuonna 1987 halusi oppositioon ja päätyi hallitukseen 08.09.2009
Me kokoomuslaiset ja sosialidemokraatit. 19.12.2014 Sosiaalidemokraattien suhtautuminen kirkkoon ja uskontoon vuosina 1946-1952

Helmikuun lukupiiri: Rosvoparonien paluu

Markku Kuisma
Rosvoparonien paluu. Siltala 2011

Kuka nyt maksaa laskun? perää Markku Kuisma teoksessaan Rosvoparonien paluu.

Kirja otsikointi on ainutlaatuisen nerokas. Pohjoismaisten yhteiskuntien ja historian tutkijana Kuisma on kaivannut julkisuutteen tosi käyttökelpoisen sanan ja käsitteen kuvaamaan markkinatalousmaita, johtavia toimijoita ja järjestelijöitä sekä heidän mentaliteettiaan, Wall Streetin -oppia, yhtiökapitalismia, kahlitsematonta äärikapitalismia.

Benjamin Barber nimittää näin johdettua yhteiskuntaa taloudelliseksi totalirismiksi, jossa markkinat manipuloi (harhauttaa). ”Demokratiat pitävät markkinoita hyvinä vaihtoehtoina, mutta markkinat eivät ole samaa mieltä demokratioista” (s. 351, Jihad vs. McMaailma, 2003).

”Kapitalismi on hyvä renki taloudellisen toiminallisuuden synnyttämisessä. Isäntänä se on kehno”, tiivistää Kuisma ( s. 27).

Tarvittaisiin vaikeasti löydettävä tasapaino kapitalismin luovan voiman ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden välille”, hän perää. Tarvittaisiin globaalia yhteistyötä ihmisen sosiaalisten oikeuksien ja luonnon suojelemiseksi.

Keskiajalla ( 76-1517 jKr) rosvoparoneiksi nimitettiin Länsi-Euroopassa miekan ja sotajoukkonsa voimalla alueitaan hallitsevia ylimyksiä. Ja miksi ”rosvo-”? Nämä paronit ”kiskoivat kansalta veroja niin paljon kuin irti saivat” ja rahoittivat tämmöisillä tuotoilla kaikenlaisia toimiaan niin kauppojaan, hallitsijan vaihdoksia (vallanvaihdos) kuin sotiaan.

Sittemmin 1800-luvun lopulla samanlaista häikäilemätöntä vallankäyttöä ja pakottamista sovelsivat monet uudenaikaisen suurteollisuuden luojat, nousukkaat… vapaan kapitalismin vallitessa (aina 1. maailmansotaan ja 1930-luvun lamaan saakka).

Ja nyt taas, ”Rajattomasta ahneudesta on 2000-luvulla tehty uskonnon kaltainen hyve, jonka varassa koko talouselämän kuvitellaan pyörivän”, Kuisma puhisee. Nykyajan rosvoparonien ja Wall Street-importöörien vapaaseen temmellykseen on alistuttu… välittämättä seurauksista, yhteiskuntamoraalin rapautumisesta ja sitä seuraavista kriiseistä ja talouden katastrofista.

Osuvasti Kuisma kuvaa 2000-luvun asemiin ja valtaan nousseen virtauksen ja sen importöörien yleiset piirteet. Yksityiskohdat hallitsemaan nousseesta ylimystöstä ja toimista on kaivettava muista lähteistä.

Hyvän pohjan hallitsevan finanssikapitalismin (= rahoitus-teollisuus: pankit, vakuutukset, sijoitukset) noususta ja toimista saa esim. teoksista Rahan nousu/Niall Ferguson, Rosvojen valtio/ Charles Ferguson 2012, Tehokkuuden toiveuni/ Ville Yliaska 2014 tai lukemattomista muista rahoitusteollisuutta yms käsittelevistä uudemmista teoksista ja lähteistä. Lehman Brothersin konkurssin myötä 2008 kaikille kansoille paljastui rahoitusteollisuuden ja sen toimijoiden aikaansaama rahoituksen ja talouden epävakaus. Monenmoista teosta ja tietolähdettä rahoitusalasta on sen jälkeen ruvettu julkaisemaan jopa suomen kielellä, englannista puhumattakaan. Raha vallalta on riisuttu naamioita.

”Rahan ja vallan kietoutuminen on ikuista”, aloittaa Kuisma teoksensa toisen aiheen, Suomen talouden, yritys- ja sijoitustoiminnan sekä Suomen julkisen toiminnan (valtio) selvittelyn.

Kuisma on tietysti oikeassa. Mikään valtio tai mikään kunta ei voi välttyä ”rahan” kosketukselta. Perustuuhan valtion (kuten kuntien) oma toimita pääosaltaan niihin tuloihin, joita valtio (kunta) saa verottamalla kansalaisiaan niistä tuloista, joita nämä ovat saaneet yksityissektorilta. Vain sosialistimaissa yksityissektori (yrittäminen:sijoittaminen) on merkityksetöntä.

Suomen, suomalaisten ja (suur-)yritystoiminnan (elinkeinoelämän) osalta Kuisma, hyvin perustelluin syin, puolustaa demokratiaa, valpasta kansanvaltaa sekä sitä, että ”kapitalismi hyödyllisenä talousjärjestelmänä on taas kerran pelastettavissa ääriliikkeiltä”.. ja että ihmisten luottamus kohtuuteen ja moraaliin on jotenkin koetettava karsia uudelleen kokoon. Muuten voi käydä todella kehnosti.”(s. 108)

Esimerkiksi hän on nostanut Fortumin yhtäältä ja Ruotsin Vattenfallin toisaalta. Suomalaiset, ”kansainvälisiä muotivirtauksia orjallisesti noudattaen, yksityistivät (valtion monopoliyhtiöitä). Fiksummat ruotsalaiset pitivät päänsä kylmänä ja energiajättinsä tuotot valtion ja veronmaksajien ilona”. ( emt s 108)

Kuisman mielestä suomalaisten etu on ollut, koko itsenäisyyden ajan (1918 lähtien), että yhdessä jos toisessa talous- ja teollisuuspolitiikan ratkaisussa linjaksi otettiin pragmaattinen, kansallinen puolustus hylkäämättä silti markkinataloutta.

Ensimmäinen päätös oli pörssiyhtiö Ab Gutzeit & Co:n osake-enemmistön osto Suomen valtiolle. Samaa linjakkuutta Kuisma toivoo valtion Solidiumilta.

Kuisma selostaa myös monia muita suuria talous- ja yrityspoliittisia päätöksiä, joissa elementteinä olivat pragmaattiset markkina- ja kansantalouden edut… ja joissa valtio viime kädessä eduskunta antoi palttua yksityisemmille pyrkimyksille ja ulkomaisten yhtiöiden ja niiden kotimaiden pyrkimyksille napata itselle Suomesta ja suomalaisten kansallisten etujen häviöksi herkkupakoja Suomen kakusta.

Em. Guitzet oli ensimmäisiä merkittäviä näistä ristiriitaisten etujen kohteista. Vähintään yhtä merkittävä oli valtiollisen Veitsiluodon sahan perustaminen jo 1919 jalostamaan Lapin suurien valtion metsien ja muidenkin puita vietäväksi maailman markkinoille. Yksityisiä etuja ajaneet metsäyhtiöt vastustivat hanketta.

Omistamisella ja siihen liittyvällä vallalla on merkitystä, tähdentää Kuisma. Eikä hän jätä korostamasta myös sitä, että (suur)yhtiöiden ylimmälle johdolle annettavat ylisuuret kannustimet, bonukset ennen muuta, eivät sitouttaneet ylintä johtoa ajamaan vain ja ainoastaan yrityksen etua. Toisin oli laita useiden, Suomen valtion perustamien yhtiöiden ylimmän johdon takavuosikymmeninä, hän käytännön tapauksia selostaen todistaa. Jättibonuksia ei tullut, firmat kasvoivat ja menestyivät

Useimmille suomalisille lienevät varsin huteralla pohjalla tiedot, jota koskevat Suomen ja sen riippumattomuuteen/riippuvaisuuteen vaikuttaneita ulkomaisia voimia niin itsenäistymisessä kuin myöhempinä vuosikymmeninä. Näistä hyvät yleistiedot antavat luvut Tukholma-Pietari-Berliini sekä Suomen ja Nokian kohtaloyhteys.

Kaiken kaikkiaan Rosvoparonien paluu on kirja, jota yhden ja toisen suomalaisen olisi viisasta lukea ja ymmärtää oikein sen ydin. Suomalaisten etu on, että suomalaiset eivät jättäydy eivätkä heittäydy lastuksi minkäänlaisten ääriliikkeiden nostattamille laineille - kiihkoilulle. Olipa kyse sumuttavasta ja allikkoon johtavasta populismista tai Wall Streetin rahastavasta ääriliberalismista.

Lause ”fiksuimmat ruotsalaiset pitivät päänsä kylmänä”, kuvannee hyvin mitä professori Markku Kuisma toivoo suomalaisilta.

 Sakari Savolainen

Heinäkuun lukupiiri: Myrskyn silmässä

Olli Rehn
Myrskyn silmässä

Kirja on edelleen ajankohtainen ja herättää aloittelijan kiinnostuksen Suomen ja Euroopan talouteen. Kirja on enemmän kuin väliraportti työstä Euroopan talous- ja raha-asiankomissaarina vuosina 2010-2012. Lisäksi Rehn arvioi miten Euroopan on mahdollista nousta talousmahdiksi. Tuntemattoman sotilaan tarkkaan tunteva löytää Myrskyn silmästä Väinö Linnan käyttämiä kielikuvia.

Syksyllä 2009 paljastui Kreikan epärehellisyys, ja keväällä 2010 Kreikka sai ensimmäisen tukipaketin. Kriisi uhkasi levitä Italiaan ja Espanjaan. Irlanti ja Portugali tasapainottivat talouttaan ja selvisivät. Nyt kesällä 2015 kreikkalaiset äänestivät itsensä ulos eurosta, ja kriisi on jälleen ajankohtainen. Mitä Kreikka tekee taloutensa tasapainottamiseksi? Mitä tekevät sen naapurivaltiot? Miten käy Euroopan yhtenäisyyden? Monet asiat ovat edelleen auki. Kirjassa käytetään talouskriisin leviämisestä sanaa saastuttaa. Onko Suomi nyt vaarassa saastua?

IMF, ERVV, EKP … ketkä niissä päättävät ja kuka on pääjohtaja? Kirjan ja netistä löytyvän tiedon avulla selvenevät monet kirjainyhdistelmät. Tutkijat ja taloustieteilijät tulevat myös tutuksi. Englantilaista John Maynard Keynesiä 1883-1946 pidetään hyvinvointivaltion teoreettinen isänä. Rehn esittelee tutkija Jim O’Neillin luoman käsitteen kasvutalous. Siinä BRIC –maat eli Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina ja seuraavat Next 11 eli Bangladesh, Filippiinit, Indonesia, Iran, Korea, Meksiko, Nigeria, Pakistan, Turkki ja Vietnam ottavat nopeasti kiinni vanhojen talousmaiden vaurautta. Samanmoista maailman menoa ennustaa amerikkalainen tutkija Parag Khannan. Taloustutkija brittiläinen George Magnus pohtii Kiinan uhkaa teoksessaan Uprising. Kiinassakin halpa työvoima vähenee, vaikka siellä ikääntyvät työläiset voidaan korvata maaseudun nuorilla.

Ilahduttaa, kun Rehn nostaa kestävän kasvun ytimeksi ja lähtökohdaksi vihreän talouden. Aluksi on tunnustettava energiatalouden tärkeys. Sitten siirryttävä omavaraisuuteen, joka perustuu vähähiilisiin ja resurssitehokkaisiin ratkaisuihin. Siirtymä vihreään energiaan on alkanut jo Kiinassakin, vaikka sen talous on vahvasti hiilenmusta. Kiina on investoinut tuulivoimaan ja aurinkoenergiaan. Kestävän talouden ratkaisuista lukisi mielellään lisää.

Helena Kauppinen

Toukokuun lukupiiri: Pohjolan leijona

Mirkka Lappalainen

Pohjolan leijona

Mirkka Lappalaisen Pohjolan leijona on erinomaisen hyvin kirjoitettu. Teksti on tiivistä kerrontaa, ja lyhyiden lukujen välillä voi huokaista ja pohtia elämän kovuutta 400 vuotta sitten. Päähenkilön Kustaa ll Adolfin elämäkerran lisäksi saa selkeän käsityksen kansan oloista Suomessa ja valtasuhteiden jännitteistä Euroopassa. 

1600-luvun alku oli köyhyyden, sotien ja muutoksen aikaa. Kuningas loi kansleri Axel Oxenstiernan tuella virkamieshallintoa ja uusi oikeuskäytäntöä. Tukholmaan tehtiin vahva keskushallinto, ja alemman hallinnon käskyvaltasuhteet olivat selkeät. Tämän jälkeen hallinto- ja verotuskäytännöt vakiintuivat vähitellen, ja saatiin nykyiset organisaatiot tarkkoine sääntöineen, sihteereineen ja kokouksineen. 

Vuoden 1614 oikeudenkäyntijärjestys muutti vahvemman oikeuden ja kuninkaan tuomiovallan valtion vallaksi. Aikaisemmin kansa istui käräjiä, ja kaupungeissa jaettiin oikeutta raastuvassa. Tuomioihinsa tyytymättömät hakivat oikeutta kuninkaalta. Uudella oikeusjärjestelmällä saatiin rutiineja, ennakoitavuutta ja vahvaa pohjaa oikeusvaltiolle. Perheiden välisistä sovittelusta pyrittiin pois.

Hallinnon ja oikeusjärjestelmän muutoksista puhuttiin paljon lukupiirissä. Virkamieshallinto on paisunut ja jähmettynyt. Sitä yritetään purkaa. Oikeudessa riitojen sovittelu on otettu taas käyttöön. Mikä muuttuu ja miten? Saako tuleva hallitus Suomen talouden nousuun? Onneksi päätöksiä ei enää perustella uskonnolla tai tähtien asemalla. Protestanttinen Kustaa ll Adolf kävi sotaa ja teki kauppaa tavoitteenaan voittaa katolinen Sigismund.  

Lukupiiriläisten Tukholman risteilyt saavat uutta sisältöä kirjasta. Kustaa ll Adolfin rakennuttama, neitsytmatkalla uponnut Vasa –laiva monine yksityiskohtineen vie ajatukset 1600- luvulle. Kuninkaanlinnan alakerran Livrustkammaressa Streiff –hevonen on ollut kuninkaan ratsu Lutzenin taistelussa. Kirjassa ei ole Kustaa ll Adolfin sukupuuta, joten lukupiirissä muisteltiin kuka oli hänen isänsä, ukkinsa, setänsä ja tyttärensä, ja mitä heistä tiedettiin. 1500- ja 1600 -luvun kuninkaalliset asettuivat paikoilleen yllättävän helposti.  

Helena Kauppinen

Helmikuun lukupiiri: Yritä perässä – nainen miljoonabisneksessä

Merja Rehn

Yritä perässä – nainen miljoonabisneksessä.

Merja Rehnin Yritä perässä – nainen miljoonabisneksessä on juhlallinen kuvateos, joka kertoo sitkeästä, päämäärätietoisesta yrittämisestä. Luin hiljaisena kaikki yhdeksän henkilöhistoriaa kunnioittaen näitä päteviä, lahjakkaita ja rohkeita naisia. Lukemista oli sulateltava pitämällä välillä ajattelutaukoja. Kirjassa esittäytyvät Maija Itkonen PowerKiss Oy, Leena Jurvakainen Sirkus Finlandia, Marjo Kaipainen HR House Group, Päivikki Palosaari Hullu Poro Oy, Miia Porkkala Rukakeskus Oy ja Pyhätunturi Oy, Kati Rauhaniemi Dot Design Oy, Paola ja Pirjo Suhonen Ivana Helsinki ja Satu Wrede Metroauto Group.

 

Kirja on Ekrive Oy:n ensimmäinen kustannustyö. Yrityksen toiminnanjohtajana toimii tietokirjailija ja kolumnisti Merja Rehn. Yritys tuottaa lehtiartikkeleita ja kolumneja sekä kirjoittaa, kustantaa ja myy kirjoja. Lisäksi yritys tarjoaa asiantuntija- ja ohjelmapalveluita. Siis monipuolista mediatoimintaa. Yrityksen nimi Ekrive löytyy Haitin kreolinkielen sanakirjasta ja se tarkoittaa kirjailijaa. Merja Rehn on kirjailija, jonka selkeäsanaisessa tekstissä on valoa, huumoria ja uusia näkökulmia. Mikä mahtaa olla hänen seuraavan kirjansa aihe? Mitä hän ravistelee seuraavaksi?

Kirjan valokuvia ja kuvaryhmiä katselee aina uudestaan. Kiitos siitä kuuluu Anu Törmälle. Hän on suunnitellut ulkoasun. Valokuvat on ottanut Ilkka Ärrälä. Molemmat toimivat Törmä-Ärrälä OY:ssä. Paperikin on vahvempaa kuin tavallisissa kirjoissa. Teksti on isoa ja helppolukuista, ja se on jaettu sivulle kahteen kappaleeseen. Se helpottaa lukemista. Muutamalla sivulla teksti on runollisen kauniisti vinoa.

Merja Rehnin kirjoittaa Kun on tahtoa menestyä, kaikki muu on pelkkää järjestelyä. Voimakastahtoinen ihminen työskentelee kärsivällisesti ja pitkäjänteisesti päämääränsä saavuttamiseksi, ja ympäristön tuki antaa lisävoimaa tahtotoimintaan. Kirjan luettuani yhä enemmän kunnioitan ja tuen läheisiäni, jotka ovat yrittäjiä!

Helena Kauppinen