Aki Ollikainen: Nälkävuosi, Siltala 2012 ja Nälkävuodet toim. Tuomas Jussila ja Lari Rantanen, Suomen Kirjallisuuden Seura 2018

Toukokuussa lukupiirillä oli samasta aiheesta kaksi kirjaa. Luimme nälkävuosista, joihin meidät johdatti fiktviivisellä (osin faktaakin) kerronnalla Aki Ollikainen ja Tuomas Jussila ja Lari Rantanen, joiden toimittama teos oli karua faktatietoa. 

Nälkävuodet –teos kertoo monipuolisesti nälkävuosien taustoista ja seurauksista. Jo ennen v. 1867 oli ollut pari huonoa satovuotta ja se syvensi vielä vuosien 1867-1868 nälänhätää. Kirja haki syitä kriisille, mutta yhtä selkeätä syytä ei siihen ollut.  Syynä mainittiin mm. jatkuvat läntiset ilmavirtaukset, jotka toivat runsaita sateita ja toisaalta pohjoiset ilmavirtaukset, jotka jäähdyttivät ilman ja toivat tullessaan hallat.  Nälänhädän syyksi mainittiin myös liian myöhäinen viljanosto ulkomailta. Tätä vaikeutti sitten myöhemmin myös merien aikainen jäätyminen, joten kauppalaivat eivät päässeet kulkemaan ja toisaalta myös Venäjän aluettakin koetelleet sadonmenetykset. Nälkään menehtyi joka kymmenes Suomen kaksimiljoonaisesta kansasta.  Myöskin senaattori J.W.Snellmanin  mielipiteet velaksi ostosta ulkomailta vaikuttivat  tuontiviljan liian myöhäiseen tuontiviljan ostoon. Itsenäni kiinnosti erityisesti nälkävuosien ruokahuolto. Vaikka neuvonta oli maassamme vielä alkutekijöissään, jäkäläleivän valmistusta yritettiin tarmokkaasti levittää järjestämällä kursseja eri puolilla maata. Suomalaiset olivat jo aiemmin tottuneet syömään pettuleipää, joten jäkälää kohtaan tunnettiin suurta epäluuloa. Väitettiin sen jopa olevan myrkyllistä. Tämä väite johtui osin siitä, että jäkälän valmistaminen leiväksi oli vaativampaa ja siihen kelpasi vain iso hirvenjäkälä. Ihmiset eivät osanneet sitä erottaa syötäväksi kelpaamattomasta poronjäkälästä.

Aki Ollikaisen romaani kertoo nälkävuodesta vuorotellen kolmesta näkökulmasta, Renqvistin veljeksistä, joita nälänhätä ei varsinaisesti kosketa, Marjaanan ja Juhanin perheestä, joiden kautta nälkävuosi esittäytyy kaikessa kauheudessaan ja senaattorista, joka koettaa ratkaista nälkävuoden ongelmia parhaaksi katsomallaan tavalla – mutta pahasti epäonnistuen.  Romaanissa on vain 139 sivua, mutta silti se oli voimakas lukukokemus.  Oliko lopussa onneakin, sen voi lukija itse arvioida. Kirja oli Finlandia ehdokkaana vuonna 2012

Jussila-Rantasen teoksessa oli myös esitelty vanhoja romaaneja, jotka kertovat tuosta ajasta. Näistä valitsin Santeri Alkion ”Murtuvia voimia”, joka sekin kuvasi hienosti tuon ajan elämää.

Kirjat herättivät vilkkaan keskustelun ja olimme sitä mieltä, että tällainen kaksoislukukokemus avaa asioita ja lisää kiinnostusta aiheeseen mukavasti.

Ristiinassa 27.5.2019

Aija Rasimus

Anders Blom: Veljeskunta – Lobbaus Suomen poliittisessa järjestelmässä. Gummerus 2018. 496 sivua.

Anders Blomin Veljeskunnan 500 sivua edunvalvonnan historiasta ja nykypäivästä on tuhti tietopaketti, jonka lukeminen ei ollut helppoa. Pitkä lauseet, runsaat sivistyssanat ja mahdollisuus tarkistaa mistä tieto on peräisin, hidastivat lukemista. Lukeminen kannatti; tarkka tieto historian tapahtumista oli kiinnostavaa, samalla voi miettiä mitä itse teki noina vuosina ja mitä tietoa sain lehdistä ja televisiosta. Kirjan ansiosta sain yhteiskunnalliselle taloudelliselle ajattelulle tarkennettua suuntaa. Anders Blomia voi kuunnella myös Yle Areenan ohjelmassa Mitä maksaa?

Ensimmäisestä poliittinen lobbaus oli vuonna 1808. Silloin Carl Erik Mannerheimin (1759-1837) johtama suomalainen lähetyskunta neuvotteli Pietarissa Aleksanteri 1. hallinnon edustajien kanssa viisi viikkoa. Lähetyskunta jätti keisarille 17 kohdan luettelon Suomen asioista, joissa toivottiin, että rauha ja lainmukaisuus turvattaisiin Suomessa, maapäivät kutsuttaisiin koolle ja perustettaisiin Suomen asioita käsittelevä hallitus. Joulukuun 1. päivänä 1808 keisarin päätti, että Suomen asiat tuli esittää suoraan keisarille eikä ministeriön kautta. Hän vakuutti, etteivät Suomen talonpojat joutuisi maaorjiksi ja perusti ”Suomen suurruhtinaan” tittelin. Näin Suomi -ilmiö alkoi tulla tunnetuksi Venäjällä ja maailmalla.

Seuraava merkittävä poliittinen lobbaus oli vuonna 1899. Silloin kahdessa viikossa kerättiin 522 931 nimeä adressiin vastineeksi keisari Nikolai 2. antamaan Helmikuun manifestiin. Adressia lähti luovuttamaan 500 henkilöä, jotka edustivat maan kahdeksaa lääniä ja eri säätyjä ja eri ammattikuntia. Keisari ei ottanut valtuuskuntaa vastaan. Tämä johti Suomen kansan aktivismiin, itsenäisyysliikkeeseen ja vapaustaisteluun!

Blomin mukaan veljeskunta on korporatiivinen järjestelmä, jonka yhteistyö tuottaa yhteiskunnalle hyvää. Korporatiivisessa järjestelmässä ammattikunnat (työntekijät/työnantajat) käyttävät yhteiskunnallista valtaa. Blom avaa kirjassaan suomalaisen tulonjaon kehittymistä: Tulonjaon yhdessä sovittuihin perusteisiin kuuluvat ansiosidonnaiset eläkkeet, jäsenmaksusopimus 1969 ja laki työehtosopimuksien yhteissitovuudesta 1970. Työntekijät ja työnantajat päättivät ne ja eduskunta hyväksyi. Tulopolitiikkaan osallistuvat tahot eivät pidä omia toimiaan poliittisena vaikuttamisena vaan työmarkkina-asioiden hoitona. Politiikassa kartetaan sanaa lobbaus, puhutaan mieluummin edunvalvonnasta. Päätelmänsä Blom perustelee liitteillä, joita on kaikkiaan kirjassa 120 sivua.

Perinteiset puolueet ovat kriisissä. Lailliseen yhteiskuntajärjestelmään, jossa valta annetaan vapailla vaaleilla valittaville edustajille, ei enää luoteta riittävästi. Korporaatiot ovat ottaneet vallan suomalaisessa päätöksen teossa, ja populismilla vain pahennetaan asioita. On luotava tilaa edustukselliselle demokratialle, jonka menestys perustuu moniarvoisuuteen. Tarjolla on oltava aidosti muitakin kuin voimakkaampien eturyhmien vaihtoehtoja. Kansanedustajien päätäntävaltaa on vahvistettava ja edunvalvontaan on lisättävä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Kuitenkin henkilökohtaisten suhteiden merkitys ei katoa, vaikka kauppa maailmassa on kasvanut ja valtioista tultu aiempaa läpinäkyvimpiä. Suomen erityispiirre on väkiluvultaan pienen maan pienet piirit. 

Poliittisen vaikuttamisen voimavaroja tulisi siirtää kotimarkkinoilta EU:n instituutioissa ja tärkeissä jäsenmaissa tapahtuvaan vaikuttamiseen, poliittiseen ennakointiin, analyysiin ja keskusteluun. Tarvitaan myös työmarkkinajärjestöjen toiminnan päivitys, työmarkkinoiden joustavoittaminen ja työelämän uudistaminen. Yhä useammat suomalaiset pitävät näitä päivityksiä tarpeellisena. Milloin päästään asiaan? Ongelmia voidaan ratkaista tai ainakin lieventää vain järkiperäisessä ja rakentavassa yhteistyössä.

Ristiinassa 20.3.2019
Helena Kauppinen

Hanna-Reetta Scherck: Minä maalaan kuin jumala. Ellen Thesleffin elämä ja taide. Teos 2017.

Kirja avasi minulle näkymän Ellen Thesleffin elämään ja taiteeseen sekä taiteen katsomiseen. Kirjailijan kuvaukset Thesleffin maalaamista taulusta - Kitaralaulu, Kaiku, Pinjoja Villa Borghesen puistossa, Tytöt niityllä…  - perehdyttivät tutkimaan syvällisemmin  kotonani olevia tauluja. Kun seuraavan kerran menen Ateneumiin, niin tutkin Ellen Thesleffin tauluja miettien niiden maalausvuotta ja miten hänen elämä näkyy niissä.

Hanna-Reetta Scherck löytää Nuoren Ellen Thesleffin (1869-1954) elämästä 1800- luvun lopulla kansallisromanttisen taiteen kulta-aikana ne voimavarat, jotka vahvistivat Ellenin edelläkävijäksi. Taiteilijan elämä 1900-luvun alun aurinkoisessa Firenzessä monimuotoisessa taiteilijapiirissä vapautti löytämään oman maalaustyylin. Tarkka kuvaus Ellenin elämästä ensimmäisen maailman sodan, kansalaissodan ja Talvisodan aikana tuo lähelle Suomen ja Euroopan historiaa. Erityisesti Suomen historian kohtalokkaat vuodet kerrottuna yhden henkilön ja perheen elämän kautta koskettivat minua.

29.10.2018
Helena Kauppinen

Jari Lyytimäki Huumori ympäristön suojelussa 2018 SYKE

Huumori ympäristönsuojelussa on ensimmäinen yhteenveto, jossa esitellään kattavasti huumoritutkimuksen ja ympäristönsuojelun suhdetta. Huumoria on siis mukana kaikessa mikä liittyy ympäristösuojeluun - luonnonsuojelussa, vesien suojelussa ja ilmasto- ja energiakeskustelussa. 

Huumori voi näkyä hersyvänä ilotteluna, hermostuneena hekotteluna, hyväntahtoisena pelleilynä, harmittomana hassutteluna, kepeänä farssina, ilkikurisena kepposteluna, alkukantaisena riemuna tai yhteisöllisenä

hauskuutena. Se voi olla hiljaista hymyilyä, keimailevaa kujertelua, lupsakkaa lystikkyyttä, kujeilevaa jekutusta, oivaltavaa piruilua, piikittelevää parjausta, velmuilevaa vinoilua, letkeää naljailua, ärsyttävää viisastelua, valtasuhteet kyseenalaistavaa parodiaa, anarkistista hulluttelua tai kontrollin purkavaa karnevaalia. Huumori voi ilmetä synkeän mustana, se saattaa olla tahatonta komiikkaa, nujertavaa naljailua, rienaavaa ilkkumista, ruokotonta hävyttömyyttä, ylimielistä pilkkaa, sivaltavaa satiiria, piikittelevää ironiaa tai hyvän maun rajoista piittaamatonta sairasta vitsailua ja suolet kääntävää sadistista huumoria.

Lainaus tekstistä kertoo, että Jari Lyytimäki kertoo kirjassaan tarkasti ja laajasti huumorin eri piirteitä. Hän avaa, että ympäristönsuojelun ei tarvitse olla vain vakavaa asiaa. Eikä tässä kaikki. Kirjassa huumori myös luokitellaan. Luokat on koonnut Timo Pankakoski kirjallisuustutkimuksen näkökulmasta. Mitä on ironia, sarkasmi, musta huumori, satiiri, parodia tai komedia? Lyytimäki suosittaa käytettäväksi parodiaa ympäristönsuojelussa. Tässä parodian määritelmä Pankakosken mukaan:

Parodia on irvaileva ja pilkkaava mukaelma jostakin ilmiöstä. Parodia pyrkii ensisijaisesti hauskuuttamaan muuntamalla esimerkiksi jonkin vakavana pidetyn tapahtuman, henkilöhahmon tai kuuluisan teoksen naurettavaksi. Parodia voi kohdistua myös laajempaan ilmiöjoukkoon tai lajityyppiin, kuten rikostarinoihin, scifi-harrastajiin tai luonnonsuojelijoihin. Tällöin irvaillaan erityisesti lajityyppiin liittyville laajasti tunnetuille ominaispiirteille.

Parodiassa auktoriteetteihin ja esikuviin suhtaudutaan usein pohjimmiltaan myönteisesti. Parodiaan voi sisältyä myös kohdetta kritisoiva sävy, jolloin

sitä on vaikea erottaa satiirista. Parodiassa pilkka suuntautuu useimmiten ilmiön helposti havaittaviin ulkoisiin piirteisiin, kun taas satiiri kohdistuu

ilmiön sisältöön ja siihen liitettyihin arvoihin. Parodia on lähellä väärinkäsityksiin, kommelluksiin ja absurdeihin tilanteisiin perustuvaa farssia, jonka ensisijainen tarkoitus on hauskuuttaa yleisöä.

K

Kirjan vitsit ovat vanhoja ja ne eivät enää naurattaneet, mutta herättivät minut ajattelemaan, että pitää olla tarkempi jotta huomaa mikä on esitettävän huumorin tarkoitus? Tästä lähtien olen hieman varovainen mille nauran. No, itselleen voi nauraa vapaasti!

Kirja oli monelle lukupiiriläiselle ensimmäinen nettikirja, ja lukeminen tabletilta tai pöytäkoneelta oli myönteinen kokemus. Kuuluminen lukupiiriin avartaa! Vilkas, lämminhenkinen keskustelu ja avoimuus uusille lukukokemuksille ovat kokoontumisen parasta antia.

Ristiinassa 9.9.2018

Helena Kauppinen

SAND HILL ROAD, Timo Ahopelto, Otava 2013

“Matti Kontio oli kaksi  viikkoa sitten ryhtynyt yrittäjäksi. Yhdessä teekkarikavereiden Katajan ja Tähden kanssa oli päätetty luoda tyhjästä maailman paras yritys. Kontio oli hypännyt tuntemattomaan, ja nyt vapaa pudotus kihelmöi ja loi painetta päässä. Elettiin kesää vuonna 2000”.

Näin alkaa lukupiirin kevään kirja SAND HILL ROAD. Ensimmäiseltä sivulta alkaen kirja vie mukanaan yrittäjäkolmikon start-up yrityksen välillä järjettömän tuntuisiin vaiheisiin alkaen yrityksen perustamisesta, liiketoimintasuunnitelmasta ja  rahoituksen hakemisesta yritysten ja erehdysten kautta.  Tämä on huikea kirja yrittäjyydestä, lukemisen jälkeen osaa antaa entistä enemmän arvoa yrittäjille, jotka viime kädessä kustantavat hyvinvointivaltion suomat edut meille kaikille. 

Kirjan nimi on Piilaakson pääkatu ja jokaisen it-firman tavoittelema pääkonttorin osoite, rahan ja vallan katu. Tälle kadulle joutuu myös Matti Kontio hakiessaan epätoivoisesti rahoitusta konkurssiuhan alla olevan firman kassaan.  Yrityksen liikeidea avautuu lukijallekin hyvin: tarkoitus on lääketutkimukseen liittyvien potilasasiakirjojen sähköinen palaute.  Yritys tekee kauppaa kansainvälisten lääkejättien kanssa, joten kyse on todella isoista pääomista.

Kirjan aihe on erityislaatuinen ja harvinainen, hektisestä yrityksen perustamisesta ja yrittäjyydestä yleensä on Suomessa romaaneja kirjoitettu vähän. Timo Ahopelto eräässä KL:n haastattelussa kertoi, että suunnitteilla on joko toinen romaani tai väitöskirja.  Hän myös kertoo, että kirja on 60 % faktaa ja loput fiktiota.  Toivoimme, että ainakin sairauskohtauksen saaneen Heikki Listaajan jättäminen Buck´s ravintolan eteen penkille kuolemaan ja Kontion hyppääminen taksiin kohti lentokenttää olisi ollut fiktiota.

Myös yrityksen CRF-Health myöhemmät vaiheet ovat tuttuja. Se myytiin pääomasijoittajille monen vaiheen kautta lopulta 320 miljoonan euron hinnasta ja toi näin ollen valtion kassaan huomattavan määrän verotuloja.  Kirjan kirjoittaja on nykyisin bisnesenkeli monessa yrityksessä.

Kirja osui silmiini muutama vuosi sitten, kun Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kertoi kesäkirjoistaan. Tämä kirja oli myös hänen kirjavalintansa.  

Kiitos kirjasta Timo Ahopelto.

23.4.2018

Aija Rasimus

Niall Ferguson: Rahan nousu. Maailman rahoitushistoria.

 

Niall Fergusonin Rahan nousun on suomentanut Kimmo Pietiläinen, ja siinä on 380 sivua. Kustantajana Terra Cognita 2009.  

Kirjassa on kiinnostava alku. Jo johdannosta opin seuraavaa:

1.   Köyhyys ei johdu riistävistä ahneista rahamiehistä. Se liittyy pikemmitenkin rahoituslaitosten puuttumiseen. Tehokas luototusverkosto pelastaa velalliset koronkiskureiden kynsistä, ja säästäjät voivat panna rahansa luotettavaan pankkiin.

2.   Raha vahvistaa taipumustamme ylireagoida. Nousu- ja laskusuhdanteet ovat perusteiltaan tunne-elämämme herkkäliikkeisyyden tuotoksia.

3.   Rahoituskriisien ajoitusta ja suuruutta on vaikea ennustaa, koska rahoitusjärjestelmä on aidosti monimutkainen ja niin monet sen suhteet ovat epälineaarisia, jopa kaaottisia. Jokainen uusi haaste käynnistää uuden vasteen pankkiireilta ja heidän kaltaisiltaan.

Helppoa, ymmärrettävää luettavaa, kun asiat kerrotaan monisanaisesti. Lukeminen vaatii kuitenkin tarkkaavaisuutta. Tätä ei lueta väsyneenä iltapuhteella. Kirjan luvuilla on kuvaavia nimiä - Unelmia ahneudesta, Kuplien puhaltelua, Turvallinen kuin tiilitalo… Luvut herättivät mielenkiinnon jatkaa lukemista. Rahan historia on kuitenkin samanlainen useissa maissa ja se puudutti. Kirja jäi kesken siinä kohtaan.

Kuukauden kuluttua kertasin johdannon ja luin viimeisen luvun Rahanlasku. Siinä Niall Ferguson esitteli 10 eri ajattelun ansaa, joihin lankeamme miettiessämme rahamarkkinoiden ennustettavuutta. Jos jollakin tieteen alalla on mahdollisuus mullistaa käsityksemme rahan noususta tai laskusta, niin se on orastava käyttäytymistaloustiede. Ferguson kirjoittaa, että valtio ja rahamarkkinat ovat aina symbioottisessa suhteessa, ja globaalit rahamarkkinat ovat ihmiskunnan peili.

2.3.2018

Helena Kauppinen

Marraskuun lukupiiri

Keltikangas-Järvinen Liisa: Pienen

lapsen sosiaalisuus, WSOY 2012,

sivuja 224

On eri asia, pyritäänkö lapsi kasvattamaan ryhmän jäseneksi vai kasvatetaanko hänet ryhmässä. Ensin mainittu on päämäärä, joka ei edellytä pieneltä lapselta kasvamista ryhmässä, toiseksi mainittu on prosessi, joka ei välttämättä johda asetettuun päämäärään eli kykyyn toimia rakentavasti.

Keltikangas–Järvinen avaa mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi tuota prosessia. Kirja on tarkoitettu pienten lasten vanhemmille ja lasten parissa työskenteleville, mutta kirja sopii erinomaisesti myös mummoille ja ukeille palauttamaan mieleen varhaislapsuutta. Jo puolitoistavuotiaalla voi olla 2-3- vahvaa kiintymissuhdetta, mutta yksi niistä ensisijainen kiintymyssuhde, johon lapsi kohdistaa erityisiä odotuksia.

Lapsen kaikenpuolinen kehitys on kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana nopeampaa kuin koskaan muulloin. Kehitys on kuitenkin sillä tavalla kokonaisvaltaista ja eriytymätöntä, että kognitiivista, emotionaalista ja sosiaalista kehitystä ei voi irrottaa toisistaan, vaan ne liittyvät kiinteästi toisiinsa ja pohjaavat kaikki kiintymissuhteen turvallisuuteen.

Tunteiden säätely tarkoittaa aluksi sitä että hoitaja auttaa lasta tämän tunteissa. Hän seuraa lapsen mielialoja, ja suuntaa toimintansa niiden mukaan. Hän herättää lapsessa myönteisiä tunteita ja auttaa lapsen negatiivisten tunteiden yli. Näistä kokemuksista lapselle kehittyy kyky itse säädellä tunteitaan.

Viihdyin kirjan parissa, ja se muutti käsitykseni pienen lapsen päivähoidosta. Pienryhmä on paras alle kolmivuotiaalle. Tutkimuksen tuoma tulos on että iso ryhmä vääränä ikäkautena haittaa sosiaalisten taitojen kehitystä. Tutkimuksen tuloksen pitää vaikuttaa poliittisiin päätöksiin ja yhteiskunnan rakenteisiin. Sitä ei voi sivuuttaa päätettäessä perhepolitiikasta.

Lukupiirissä keskusteltiin vilkkaasti kasvatuksesta ja sen merkityksestä. Kaksi käytäntöä nostettiin esille tärkeänä ja tarpeellisena. Alle 3-vuotiaan perhe pitää saada kodinhoitotukea, jos he niin valitsevat. Ryhmäperhepäivähoito on elvytettävä päiväkotien rinnalle.

Helena Kauppinen 1.12.2017