Emma Nikander: Maailman paras maailma. Lempeät ja radikaalit utopiat

Atena 2025, sivuja 224

Lempeät ja radikaalit utopiat herättivät vilkasta keskustelua yhteiskunnallisessa lukupiirissä. Mietimme mitä utopia – sana merkitsee? Toisille sana on valhetta, ja historia vahvistaa, etteivät utopistiset kokeilut ole toteutuneet. Toisille utopia on päämäärä parempaan elämään, ja ihminen tarvitsee haaveilua ja toiveita. Niiden kautta ja niitä toteuttaen löytyy uusia, reilumpia käytäntöjä niin ihmisille kuin eläimille.

Sairaanhoidon ammattilaisina toiminut lukupiiriläinen totesi, että hoivaa rakennetaan jo ihmisten elämänkiertoon. Se ei ole utopiaa. Sen sijaan eläimet eivät tarvitse päätäntävaltaa. Miten lehmät pärjäsivät talvella ilman ihmistä?Koulutuksen osalta koulun ammattilaiset totesivat, että kirjoittaja ei tiedä nykykoulussa olevista hyvistä käytännöistä. Tunnetaitoja opetetaan jo varhaiskasvatuksessa ja väittelytaitoa perusopetuksessa. Piilo-opetussuunnitelmasta on aina oltu tietoisia, ja sitä on tarkkailtu.

Vaikka kirjan mainostettiin olevan toivekas tietokirja ratkaisuista, niin löysimme vähän uusia konkreettisia ratkaisuehdotuksia yhteiskunnallisiin ongelmiin ikääntyvissä kunnissa ja väestön vähentyessä koko Suomen maassa. Tarinallisuus kirjassa oli esimerkkejä toteutuneista utopioista. Iloisemme niistä toteutuneista oikeudenmukaisuuksista. Jokaisenoikeudet toteutuivat vasta, kun puolukan poimija piti puoliaan ja tapahtuman seurauksena säädettiin jokamiehenoikeudet. Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on vielä monen muunmaalaisen unelma. Kirjastoista voimme vapaasti ja maksuttomasti hakea tietoa ja virkistystä. 

 

Mikkelin Ristiinassa 19.9.2025

Helena Kauppinen

 

Kuvassa vsemmalta Tarja Grånsten, Raijakaarina Hämäläinen ja Aija Rasimus. Kuva Helena Kauppinen

RAUTAVAARA 

Antti Heikkinen, WSOY 2024, 267 s. 

 

Antti Heikkisen Rautavaara on kiehtova romaani ja historiikki 150 vuotiaasta Rautavaaran kunnasta. Kirja poikkeaa kiinnostavalla tavalla tavanomaisesta kunnan historiasta; se kuvaa samanaikaisesti  yhden fiktiivisen suvun vaiheita viiden sukupolven ajan ja samalla kertoo pitäjän todellisen historian käänteistä tuona aikana. Esimerkkinä vaikkapa Luostarinlinnan vankila, jota Ville Stenius Viipurista lähti kirjan alussa etsimään. 

Kirjassa kuvataan hienosti sukuyhteisön vahvuutta, toisaalta sukupolvien välistä kuilua, ja miten Suomen elinkeinorakenteen muuttuminen on vaikuttanut myöskin Rautavaaran elinkeinorakenteen muuttumiseen vahvasta maaseutuyhteisöstä  toisenlaiseen elämänmenoon. Mahtuupa kirjaan myös Ameriikkaan ja myös Venäjälle muuttaneiden tarinaa, pulavuosina myös Rautavaaralta lähdettiin siirtolaisiksi paremman elämän tavoittelussa. 

Itseäni kosketti kirjassa eniten se, miten ankaraa elämä sodan jälkeen oli. Sodan aiheuttamista fyysisistä ja psyykkisistä traumoista kärsivät ihmiset yrittivät vimmaisesti pärjätä elämässä. Eivät onneksi nähneet, minkälaista on elämä tänä päivänä maaseudulla. Monesta suvusta on jäljellä enää sammaleinen kivijalka, niin Rautavaaralla kuin muuallakin. Jos Rautavaaran historiaa ei oltaisi laadittu tämän hienon romaanin muotoon, olisi se varmasti jäänyt lukematta. Nyt sen sijaan kiinnostuin Rautavaarasta niin, että olen lukenut pitäjästä muualtakin ja aina höristänyt korviani, kun Rautavaaran nimi on jossain mainittu. Hieno kirja ja kestää varmasti toisenkin lukukerran. Aikakausien seuraamisen helpottamiseksi on kirjassa myös Korkalaisen suvusta sukupuu, jota joutui kirjaa lukiessa väliin tarkastelemaan. 

 

Ristiinassa 14.9.2025

Aija Rasimus