Yhteiskunnallisen lukupiirin lokakuun kirja 2021
Samettidiktatuuri, Vastarintaa ja myötäilijöitä nyky-Venäjällä,
on mielenkiintoinen kurkistus tavallisten ihmisten Venäjään. Se kertoo hauskalla,
hieman ironisellakin tavalla venäläisten elämästä Putinin aikakaudella. Kirjoittaja on asunut Venäjällä kymmenen
vuotta, mutta vieläkin hämmästelee venäläistä elämänmenoa ja venäläisten
sopeutumista tilanteeseen kuin tilanteeseen varsin näppärästi ja yleensä
positiivisuuden kautta. Aina löytyy vertaus johonkin, jolloin asiat olivat
huonommin. Venäläiset elävät omassa perhe- ja ystäväkuplassaan; omaa perhettä
ja ystäviä autetaan, mutta ympäröivä maailma ei kiinnosta. Esimerkiksi
kauhisteluun miljoonien venäläisten pakkotyöleiristä Stalinin vainojen aikaan:
”Samaa tapahtuu kaikkialla maailmassa”, toteavat venäläiset.
”Kirjallisuuden voima” oli yksi kirjan mielenkiintoisimmista
luvuista. Venäjä on maa, jossa kirjallisuus otetaan vakavasti. Kaikki koululaiset
saavat kesälomalla luettavakseen pitkän luettelon klassikoita. Pidetään
itsestään selvänä, että kaksitoistavuotiaat osaavat lukea sen tasoisia kirjoja.
Samettidiktatuurin mukaan Venäjä on miesten maa: Huoneeseen
astuva mies on aina päähenkilö, päivällispöytään istuva mies olettaa saavansa
puhua keskeytymättä, ravintolaan saapuvaa miestä palvellaan aina ensin, jne.
Venäläinen ihannekuva ydinperheestä, jossa mies ansaitsee rahat ja pitää
naisensa jalustalla, on rakas, mutta harvoin totta. Venäläiset naiset ovat
keskimäärin paremmin koulutettuja kuin miehet, avioerojen määrä on korkea.
V.2018 avioliitoista 65 % päätyi eroon. Se, että lapset asuvat äitinsä luona,
on sääntö, mutta ei se, että kaikki isät osallistuvat elatukseen tai edes
tapaavat lapsiaan.
Mielenkiintoinen on myös luku, jossa kerrotaan, miten
Luoteis-Venäjällä olevan Siesin kaupungin asukkaat nousivat vastarintaan kun
moskovalaisvirkamies oli saanut päähänsä muuttaa se kaatopaikaksi. Venäjä on
keskusjohtoinen maa, eivätkä päätöksentekijät koskaan välitä siitä, kuinka
muutokset kohtelevat periferiaa. Siitä huolimatta periferian asukkaiden
enemmistö äänestää Putinia, ei rakkaudesta, eikä siksi, että ihmisten mielestä
kaikki on hyvin. He vain eivät halua, että asiat muuttuisivat vielä huonommiksi.
Kirjasta henkii se, että venäläiset ovat ensin olleet tsaarin ikeen alla,
sitten kommunismin alistamina ja nyt Putinin vallan alla, eivätkä ole päässeet
asioihin demokraattisesti vaikuttamaan koskaan. Kirjassa kerrotaan myös
mielenosoituksista, jotka usein hajotetaan heti, vaikka niihin olisi virallinen
lupa. Opposition asema on tehty erittäin tukalaksi, oppositiojohtajat
lähetetään vankilaan tekaistuilla syytöksillä
Tämä on kirja, jonka useat lukupiiriläiset kertoivat
lukeneensa ”yhdeltä istumalta”. Niin tein minäkin. Kirja on Laurenin toinen,
ensimmäinen on nimeltään ”Hulluja nuo venäläiset”. Sen lukemista odotan
mielenkiinnolla. Olisi myös hauska lukea kirja, jonka joku ulkomaalainen
toimittaja kirjoittaisi Suomesta ja meistä suomalaisista.
Ristiinassa 27.12.2021
Aija Rasimus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti